Etätyön vaikutukset työhyvinvointiin
Ojansivu, Emmi (2025)
Ojansivu, Emmi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120432573
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120432573
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia, miten etänä työskentely vaikuttaa yksilön työhyvinvointiin. Etätyö ja työhyvinvointi ovat aihealueina ajankohtaisia. Korona-ajan jälkeen monet organisaatiot ovat pohtineet, miten etä- ja toimistotyö saadaan sovitettua yhteen niin, että yritys toimii parhaalla mahdollisella tavalla, mutta myös työntekijät voivat hyvin työssään.
Opinnäytetyö on tutkimuspainotteinen, ja se sisältää teoria- ja tutkimusosuuden. Teoriaosuudessa käydään aluksi läpi etätyö käsitteenä, ja perehdytään etätyön historiaan, edellytyksiin, hyötyihin sekä haittoihin ja riskeihin. Seuraavaksi määritellään työhyvinvointi ja siihen liittyvät tasot. Työhyvinvoinnin määrittelyssä hyödynnetään Päivi Rauramon vuonna 2012 kehittämiä työhyvinvoinnin portaita. Lopuksi teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi työhyvinvointia etätyön näkökulmasta.
Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kvantitatiivisella kyselytutkimuksella. Tutkimusosiossa määriteltiin kvantitatiivinen tutkimus ja sen edut ja haitat. Tutkimus toteutettiin Webropol-kyselylomakkeella, joka toimitettiin 127 toimihenkilölle toimeksiantajayrityksessä. Ajanjaksolla 24.10. – 5.11.2025 kyselyyn saatiin 81 vastausta. Kyselylomake sisälsi 25 monivalintaväittämää ja yhden avoimen kysymyksen, johon sai vastata vapaamuotoisesti.
Tutkimuksen tulosten perusteella etätyö koetaan mielekkääksi tavaksi tehdä töitä kohdeyrityksessä. Suurin osa kyselyyn vastanneista henkilöistä koki etätyön olevan toimiva työskentelymuoto. Tulosten perusteella työhyvinvointiin vaikuttavat tarpeet, eli perustarpeet, turvallisuus, yhteisöllisyys sekä arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarve toteutuvat etätyössä hyvin. Toisaalta avoimissa vastauksissa toistui se, että parhaaksi työskentelymuodoksi koetaan monessa tapauksessa nimenomaan hybridityö, jossa työtä tehdään joustavasti sekä etäyhteyksillä että toimistolla. Osa vastaajista myös koki etätyön olevan epämiellyttävä tapa tehdä töitä.
Tutkimuksen johtopäätös onkin se, että etätyö vaikuttaa työhyvinvointiin positiivisesti erityisesti silloin, kun se perustuu valinnanvapauteen. Vaikka tutkimuksen perusteella etätyö vaikuttaakin positiivisesti työhyvinvointiin, oli vastaajille tärkeää, ettei töitä joudu tekemään kokonaan etäyhteyksien varassa. Kollegoiden tapaaminen kasvotusten ja yhdessä sparrailu olivat monille vastaajista tärkeä voimavara ja työhyvinvointiin vaikuttava asia työarjessa.
Opinnäytetyö on tutkimuspainotteinen, ja se sisältää teoria- ja tutkimusosuuden. Teoriaosuudessa käydään aluksi läpi etätyö käsitteenä, ja perehdytään etätyön historiaan, edellytyksiin, hyötyihin sekä haittoihin ja riskeihin. Seuraavaksi määritellään työhyvinvointi ja siihen liittyvät tasot. Työhyvinvoinnin määrittelyssä hyödynnetään Päivi Rauramon vuonna 2012 kehittämiä työhyvinvoinnin portaita. Lopuksi teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi työhyvinvointia etätyön näkökulmasta.
Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kvantitatiivisella kyselytutkimuksella. Tutkimusosiossa määriteltiin kvantitatiivinen tutkimus ja sen edut ja haitat. Tutkimus toteutettiin Webropol-kyselylomakkeella, joka toimitettiin 127 toimihenkilölle toimeksiantajayrityksessä. Ajanjaksolla 24.10. – 5.11.2025 kyselyyn saatiin 81 vastausta. Kyselylomake sisälsi 25 monivalintaväittämää ja yhden avoimen kysymyksen, johon sai vastata vapaamuotoisesti.
Tutkimuksen tulosten perusteella etätyö koetaan mielekkääksi tavaksi tehdä töitä kohdeyrityksessä. Suurin osa kyselyyn vastanneista henkilöistä koki etätyön olevan toimiva työskentelymuoto. Tulosten perusteella työhyvinvointiin vaikuttavat tarpeet, eli perustarpeet, turvallisuus, yhteisöllisyys sekä arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarve toteutuvat etätyössä hyvin. Toisaalta avoimissa vastauksissa toistui se, että parhaaksi työskentelymuodoksi koetaan monessa tapauksessa nimenomaan hybridityö, jossa työtä tehdään joustavasti sekä etäyhteyksillä että toimistolla. Osa vastaajista myös koki etätyön olevan epämiellyttävä tapa tehdä töitä.
Tutkimuksen johtopäätös onkin se, että etätyö vaikuttaa työhyvinvointiin positiivisesti erityisesti silloin, kun se perustuu valinnanvapauteen. Vaikka tutkimuksen perusteella etätyö vaikuttaakin positiivisesti työhyvinvointiin, oli vastaajille tärkeää, ettei töitä joudu tekemään kokonaan etäyhteyksien varassa. Kollegoiden tapaaminen kasvotusten ja yhdessä sparrailu olivat monille vastaajista tärkeä voimavara ja työhyvinvointiin vaikuttava asia työarjessa.
