Vem hjälper mig när jag mår dåligt? : en kvantitativ studie om ungas mående och kyrkans roll i att hjälpa dem

Abstract

Psykisk ohälsa bland unga har utvecklats till en global samhällsutmaning och även nationella undersökningar visar på en oroande utveckling. Nästan var fjärde ung vuxen upplever psykisk ohälsa, och självmord är den fjärde vanligaste dödsorsaken bland ungdomar i åldern 15–19 år.

Syftet med examensarbetet var att undersöka på vilka sätt församlingens diakonala arbete inom den Evangelisk-lutherska kyrkan möter och svarar på ungas psykiska ohälsa. Syftet var också att undersöka hur församlingen och det diakonala arbetet kan utvecklas och bidra till att stärka de ungas sociala välbefinnande.

Den teoretiska ramen omfattar diakonins väsen och uppgift, ungdomsarbetet inom den evangelisk-lutherska kyrkan samt faktorer som påverkar de ungas mående. Den tar upp både historiska och samtida perspektiv. Förståelsen av diakoni som kyrkans tjänst i världen med uppdrag att identifiera och möta människors nöd är central för analysen.

En kvantitativ enkätundersökning genomfördes riktad till personal inom diakoni- och ungdomsarbetet i Borgå stift (145 st.). Enkäten omfattade både slutna och öppna frågor för att kombinera statistiska resultat med kvalitativa reflektioner. Totalt svarade 22 diakoner och 16 ungdomsarbetsledare.

Enkätresultatet visar att ungdomar kontaktar ungdomsarbetsledare oftare än diakoniarbetare. Två tredjedelar av respondenterna noterar ett ökat behov av stöd bland unga. Både diakoni- och ungdomsarbetsledare betonar vikten av ökad tillgänglighet, synlighet, och samarbete med andra samhällsaktörer. Förebyggande arbete anses vara nödvändigt för att motverka psykisk ohälsa. 56% av respondenterna anser att diakonin når ungdomarna. Hinder som nämns är resursbrist, fokus på äldre och bristande samverkan. Enkätsvaren visar både vilja och planer på att utveckla det diakonala ungdomsarbetet. Strukturellt stöd från kyrkan efterfrågas.

Nuorten mielisairaudesta on tullut maailmanlaajuinen ongelma yhteiskunnalle ja kansalliset tutkimukset viittaavat huolestuttavaan kehitykseen. Arviolta yksi neljästä nuoresta aikuisesta kohtaa mielenterveyshaasteita, ja itsemurha on 15–19-vuotiaiden nuorten keskuudessa neljänneksi yleisin kuolinsyy.

Oppinäytetyön tarkoitus on tutkia millä tavalla seurakunnan diakonia Evankelisenlutherilaisessa kirkoissa tapaa ja vastaa nuorten mielenterveysongelmiin. Sen tarkoitus on myös tutkia miten seurakunnat ja diakoninen työ voi kehittyä ja miten se voi vahvistaa nuorten sosiaalinen hyvinvointi.

Tutkimus syventyy sekä diakonian olemukseen ja tehtävään, evankelisenlutherilaisen kirkon nuorisotyöhön, että nuorten voinnin vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimus nostaa sekä historiallinen että nykyajallinen näkökulma. On tärkeää ymmärtää, että diakonia on kirkon palvelutehtävä maailmassa, joka edellyttää ihmisten tarpeiden tunnistamista ja niihin vastaamista. Tämä tieto on keskeistä analyysin kannalta.

Toteutettiin määrällinen tutkimus, joka oli Borgån hiippakunnan diakonia työntekijöihin ja nuorisotyöntekijöihin (145 kappaletta) suuntanut. Saadakseen sekä tilastotietoa että laadulliset pohdinnat kyselyssä oli sekä suljetut kysymykset että avoimet kysymykset. Yhteensä 22 diakoniatyöntekijää ja 16 nuorisotyöntekijää vastasi kyselyyn.

Kyselyn tulokset osoittavat, että nuoret useammin ottavat nuorisotyöntekijöihin yhteyttä kuin diakoniatyöntekijöihin. Kaksi kolmasosaa vastanneista oli huomannut nuorten tuen lisääntyneestä tarpeesta. Sekä diakoniatyöntekijät että nuorisotyöntekijät painottivat lisääntyneen saatavuuteen, näkyvyyteen että yhteystyöhön muihin yhteiskunnallisiin toimijoihin. Ennaltaehkäisseestä työstä katsottiin olevan tarpeellinen vastustamaan mielenterveysongelmiin. 56 % vastanneista harkitsi, että nuoret saavat diakoniasta apua. Esteisiin kuuluvat resurssien puutteet, vanhuksiin keskeyttäminen, että yhteystyön puute. Kyselyn vastaukset näyttivät sekä nuorten diakoniatyön kehitykseen halukkuutta että suunnitelmia. Kirkosta pyydettiin rakenteellista tukea.

Mental illness among young people has become a global challenge, and national data show a worrying rise in symptoms. Nearly one in four young adults experiences mental health issues, and suicide is the fourth leading cause of death among adolescents aged 15–19.

This thesis examines how the Evangelical Lutheran Church’s congregational diaconal work encounters and responds to young people’s mental illness and how it can strengthen their social wellbeing.

The theoretical framework discusses the mission of diakonia, youth work in the Evangelical Lutheran Church, and factors influencing young people’s wellbeing. It includes both historical and contemporary perspectives and highlights diakonia as the church’s service-oriented response to human need.

A quantitative survey was conducted among staff working in diaconal and youth ministries within the Diocese of Borgå (145 individuals). The questionnaire contained both closed and open questions. In total, 22 deacons and 16 youth workers responded.

The results show that young people more often approach youth workers than diaconal staff. Two-thirds of the respondents report increasing support needs among young people. Both groups emphasize the importance of accessibility, visibility, and collaboration with other societal actors. Preventive work is seen as essential. Identified obstacles include limited resources, a predominant focus on elderly care, and insufficient cooperation. Respondents express willingness to further develop diaconal youth work, provided that structural support is strengthened.