Visuaalinen tuki varhaiskasvatuksessa : varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkökulma

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia visuaalisen tuen muotoja varhaiskasvatuksessa käytetään ja miten tukea kohdennetaan, sekä saada tietoa visuaalisen tuen toteutuksesta, henkilöstön osaamisesta ja koulutustarpeesta Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena, joka suunnattiin Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen erityisopettajille.

Opinnäytetyön tavoitteena oli kyselyn vastausten perusteella lisätä informaatiota visuaalisen tuen toteutumisen nykytilasta sekä hyödyntää tietoa koulutuksen tarpeen kartoittamisessa ja suunnittelussa. Aineisto analysoitiin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin keinoin induktiivisella eli aineistolähtöisellä otteella, luokittelemalla. Kyselytutkimukseen vastasi 14 Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, joista kahden vastauslomake palautui tyhjänä. Opinnäytetyön käsitteissä avattiin varhaiskasvatuksen kolmiportaista tukea, visuaalista tukea sekä AAC-keinoja, eli puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja. Käsitteiden lisäksi teoreettisissa lähtökohdissa avattiin aikaisempia tutkimuksia, joissa käsiteltiin visuaalista tukea sekä AAC-keinoja.

Tulosten perusteella visuaalista tukea pidetään merkittävänä osana varhaiskasvatuksen arkea ja pedagogiikkaa. Visuaalisuutta hyödynnetään laajasti arjen rakenteiden jäsentämisessä, kommunikaation tukemisessa, ajanhahmotuksessa sekä sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen vahvistamisessa. Visuaalinen tuki kohdentuu sekä koko ryhmän yhteisenä että yksilöllisesti sovellettuna tukena, mikä mahdollistaa inklusiivisen pedagogiikan toteutumisen. Visuaalisen tuen käyttöön vaikuttavat erityisesti henkilöstön koulutus ja osaaminen, henkilökohtainen motivaatio, työyhteisön tuki sekä käytännön resurssit.

Visuaalisen tuen suunnitelmallinen ja tavoitteellinen käyttö vaatii visuaalisuuden pedagogisen merkityksen ymmärtämistä sekä riittävää tukea ja koulutusta. Jatkoa ajatellen koulutukselle olisi vieläkin enemmän kysyntää, sillä visuaalisen tuen laadukas ja yhdenvertainen toteutuminen edellyttää jatkuvaa koulutusta, rakenteellista tukea ja resursointia sekä työyhteisöjen sitoutumista yhteiseen toimintakulttuuriin.

The thesis aimed to identify the types of visual support used in early childhood education in Tampere, how these supports are targeted, and how they function in everyday pedagogical practices. It also examined staff competence and the need for further training. Conducted in cooperation with the City of Tampere, the study used a qualitative questionnaire distributed to all special education teachers in early childhood education. The data were analysed inductively through categorisation.

Findings show that visual support is viewed as an essential part of daily activities and pedagogy. It is used both at the group and individual level, supporting inclusive practices. Visual tools are applied widely to enhance communication, social skills and interaction.

Effective use requires staff to understand the pedagogical importance of visual aids and to have sufficient structural support and training. The study concludes that additional education is needed to ensure consistent knowledge and practices across all early childhood education units in Tampere.