”De ser endast diagnosen, inte vårdbehovet” : En kvalitativ studie om hur personer med en intellektuell funktionsnedsättning bemöts vid sjukhusbesök.
Backman, Ida (2025)
Backman, Ida
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120833502
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120833502
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee sitä, miten nykyään kohdataan kehitysvammaisia henkilöitä sairaalassa. Opinnäytetyössä esitetään taustaa aiemmasta tutkimuksesta sekä vastauksia ammattilaisilta, jotka työskentelevät kohderyhmän kanssa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia, miten kehitysvammaisia henkilöitä tällä hetkellä kohdataan sairaalassa sekä selvittää, onko toiminnassa puutteita ja millaisia mahdollisia muutoksia voitaisiin tehdä. Tavoitteena on myös, että tätä opinnäytetyötä voitaisiin hyödyntää sairaanhoitajan työssä, jotta kehitysvammaisia henkilöitä kohdattaisiin tavalla, joka edistää heidän hyvinvointiaan.
Tämän opinnäytetyön menetelmänä on käytetty laadullista haastattelua, johon osallistui viisi kohderyhmän kanssa työskentelevää ammattilaista. Kaikki vastaajat olivat Suomesta, ja tämä menetelmä valittiin, koska se antaa laajemman näkökulman kysymyksiin.
Työssä kävi muun muassa ilmi, että kehitysvammaisten henkilöiden yli saatetaan puhua, heille määrätään psyykenlääkkeitä oireisiin, jotka myöhemmin osoittautuvat somaattisiksi, sekä että heitä ei aina ymmärretä terveydenhuollossa. Erityisesti silloin, jos heillä ei ole puhetta. On kuitenkin tärkeää tuoda esille, että myös löytyy positiivisia kokemuksia sairaalakäynneistä tämän kohderyhmän osalta.
Hoitoteoria, jota käytetään tässä opinnäytetyössä, on ”Interpersonal Relations in Nursing”. Tämä hoitoteoria on sopiva, koska se huomioi yksilön ja korostaa sairaanhoitajan ja potilaan välisen suhteen merkitystä.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia, miten kehitysvammaisia henkilöitä tällä hetkellä kohdataan sairaalassa sekä selvittää, onko toiminnassa puutteita ja millaisia mahdollisia muutoksia voitaisiin tehdä. Tavoitteena on myös, että tätä opinnäytetyötä voitaisiin hyödyntää sairaanhoitajan työssä, jotta kehitysvammaisia henkilöitä kohdattaisiin tavalla, joka edistää heidän hyvinvointiaan.
Tämän opinnäytetyön menetelmänä on käytetty laadullista haastattelua, johon osallistui viisi kohderyhmän kanssa työskentelevää ammattilaista. Kaikki vastaajat olivat Suomesta, ja tämä menetelmä valittiin, koska se antaa laajemman näkökulman kysymyksiin.
Työssä kävi muun muassa ilmi, että kehitysvammaisten henkilöiden yli saatetaan puhua, heille määrätään psyykenlääkkeitä oireisiin, jotka myöhemmin osoittautuvat somaattisiksi, sekä että heitä ei aina ymmärretä terveydenhuollossa. Erityisesti silloin, jos heillä ei ole puhetta. On kuitenkin tärkeää tuoda esille, että myös löytyy positiivisia kokemuksia sairaalakäynneistä tämän kohderyhmän osalta.
Hoitoteoria, jota käytetään tässä opinnäytetyössä, on ”Interpersonal Relations in Nursing”. Tämä hoitoteoria on sopiva, koska se huomioi yksilön ja korostaa sairaanhoitajan ja potilaan välisen suhteen merkitystä.
