Osaajayhteistyön toteutuminen työterveydessä

Abstract

Työterveyshuoltoa on toteutettava moniammatillisesti. Opinnäytetyössä on tarkasteltu osaajayhteistyön eli työterveyshoitajan, työterveyslääkärin, työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin muodostaman tiimin osalta moniammatillisuuden toteutumista työpaikkaselvitys- ja toimintasuunnitelmaprosesseissa.

Tavoitteena oli saada tietoa työpaikkaselvitys- ja toimintasuunnitelmaprosessien nykytilanteesta sekä näiden avulla siitä, tulisiko koulutus- tai resurssitarpeita kohdentaa tietylle ammattiryhmälle.

Tutkimuksen pääkysymys oli: onko moniammatillisuus eli osaajayhteistyö toteutunut eli onko vähintään kahden eri ammattiryhmän edustajan toimesta osallistuttu tarkastelun kohteena olevaan prosessiin? Alakysymykset olivat: Osallistuivatko kaikkien neljän ammattiryhmän jäsenet työpaikkaselvityksiin ja toimintasuunnitelmiin vähintäänkin suunnittelun ja valmistelun osalta? Onko jokin ryhmä vähemmistössä? Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla laskutuskoodeja vähintään 500 henkilöasiakasta työllistävissä yrityksissä. Tutkimus oli kvantitatiivinen ja tuloksia analysoitiin kuvailevalla menetelmällä.

Tulosten perusteella osaajayhteistyö toteutui varsin hyvin suunnittelun osalta etenkin toimintasuunnitelmien suunnittelussa, mutta heikommin työpaikkaselvityksissä. Toimintasuunnitelman suunnittelua tehtiin osaajayhteistyössä eli 2–4 ammattiryhmän toimesta 91 %:ssa tarkastelluista yrityksistä. Työpaikkaselvityksen suunnittelua tehtiin osaajayhteistyössä 87 %:ssa työpaikkaselvityksistä. Toimintasuunnitelmaprosessissa psykologit ja fysioterapeutit olivat vähemmistössä. Työpaikkaselvitysprosessissa työterveyslääkäri oli vähemmistössä joka vaiheessa. Tämän lisäksi työterveyspsykologit osallistuivat vähiten raportointiin ja työfysioterapeutit seurantaan ja palautetilaisuuksiin.

Jatkotutkimuksena olisi hyvä selvittää, onko esimerkiksi vuonna 2027 uuden osaajatiimimallin myötä osaajatiimin osallistuminen työterveyshuollon perusprosesseihin parantunut. Tähän mennessä tietoa on kerätty alueilla eri tavoin, mikä on heikentänyt datan vertailukelpoisuutta. Opinnäytetyössä luotiin datan tarkastelua varten valtakunnallisesti yhtenevä malli, jolla voidaan tarkastella esimerkiksi eri alueita tai toimialoja jatkossa eri vuosina. Lisäksi tulevaisuudessa voidaan verrata sitä, auttoiko uusi malli osaajayhteistyön lisäämisessä.

Occupational health care must be implemented by multi-professional collaboration. This thesis explores the implementation of expert cooperation in workplace surveys and action plan processes in terms of expert collaboration. A team consisting of an occupational health nurse, occupational health physician, occupational physiotherapist, and occupational health psychologist.

The aim was to obtain information on the current situation regarding workplace surveys and action plan processes and based on this, to determine whether training or resource needs should be targeted at a specific occupational group.

The main question of the study was: has multidisciplinary cooperation been achieved, meaning that representatives from at least two different professional groups have participated in the process under review? The sub-questions were: Did members of all four professional groups participate in workplace surveys and action plans, at least in terms of planning and preparation? Is any group in the minority? The study was conducted by examining billing codes in companies employing at least 500 individual customers. The study was quantitative, and the results were analyzed using a descriptive method.

Based on the results, expert cooperation worked quite well especially in action plan planning, but weaker in workplace surveys. Action plan planning was carried out in expert cooperation, i.e., by 2–4 professional groups, in 91% of the companies examined. Workplace survey planning was carried out in expert cooperation in 87% of workplace surveys. Psychologists and physiotherapists were in the minority in the action plan process. In the workplace survey process, occupational health physicians were in the minority at every stage. In addition, occupational health psychologists participated the least in reporting, and occupational physical therapists participated the least in follow-up and feedback sessions.

Further research should be conducted to determine whether, for example, the new expert team model in 2027 will improve experts’ participation in basic occupational health care processes. The gathered data had not previously been utilized much, for example, to support management at a regional level. The thesis created a nationally consistent model for data analysis, which can be used to examine different regions or industries in different years in the future. In addition, it will be possible to compare whether the new model helped to increase expert cooperation.