Kliniskt betydelsefulla erytrocytantikroppar vid blodtransfusioner : en litteraturstudie

Abstract

Erytrocytantigeners och -antikroppars roll vid blodtransfusioner har länge varit känd, men trots detta uppstår flera praktiska utmaningar ännu idag. Kliniskt betydelsefulla erytrocytantikroppar bildas främst efter blodtransfusion eller graviditet. De kan orsaka hemolytiska transfusionsreaktioner hos patienten eller hemolytisk sjukdom hos foster och nyfödda. Bilden på sjukhuslaboratorier försvåras av att allt ovanligare blodgrupper påträffas i Finland till följd av ökad migration och etnisk mångfald, vilket kan göra det svårare att hitta passande blod.

Syftet med studien är att sammanställa befintlig kunskap om dessa antikroppar och deras påverkan på transfusionssäkerheten. Examensarbetet är en beskrivande litteraturstudie som baserar sig på en sammanställning av flera vetenskapliga artiklar, nationella riktlinjer och transfusionmedicinska läroböcker.

Resultatet visar att kliniskt betydelsefulla antikroppar huvudsakligen tillhör Rh-, Kell-, Duffy-, Kidd- och MNS-blodgruppssystemen. Antikropparna påverkar transfusionssäkerheten genom hemolysrisk, fördröjda och svårtolkade laboratoriesvar samt genom begränsad tillgång till kompatibla blodprodukter.

Transfusionssäkerheten förbättras av anti-D-profylax, beaktande av tidigare påvisade antikroppar samt genom att K-negativa blodprodukter ges till flickor och fertila kvinnor. Tidig utökad feno- och genotypning för patienter i behov av regelbundna blodtransfusioner minskar risken för ny alloimmunisering. På längre sikt kan AI-metoder komplettera dagens serologiska undersökningar genom att snabbare hitta sällsynta fenotyper hos blodgivare och därmed förbättra tillgången till kompatibla blodprodukter.

Punasoluantigeenien ja vasta-aineiden merkitys verensiirroissa on ollut tunnettu jo pitkään, mutta käytännön haasteita ilmenee yhä. Kliinisesti merkitykselliset punasoluvasta-aineet muodostuvat pääasiassa verensiirron tai raskauden jälkeen. Ne voivat aiheuttaa potilaalle hemolyyttisiä verensiirtoreaktiota sekä sikiölle ja vastasyntyneelle hemolyyttisen taudin. Sairaalalaboratorioiden tilannetta vaikeuttaa se, että Suomessa tavataan yhä harvinaisempia veriryhmiä lisääntyneen maahanmuuton ja etnisen monimuotoisuuden seurauksena, mikä voi hankaloittaa sopivien veren löytymistä.

Tutkimuksen tarkoituksena on koota olemassa oleva tieto näistä vasta-aineista ja niiden vaikutuksesta verensiirtoturvallisuuteen. Opinnäytetyö on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka perustuu useiden tieteellisten artikkeleiden, kansallisten ohjeiden ja verensiirtolääketieteen oppikirjojen yhteenvetoon.

Tulokset osoittavat, että kliinisesti merkitykselliset vasta-aineet kuuluvat pääasiassa Rh-, Kell-, Duffy-, Kidd- ja MNS-veriryhmäjärjestelmiin. Vasta-aineet vaikuttavat verensiirtoturvallisuuteen kolmea kautta: hemolyysin riski, viivästyneet ja vaikeasti tulkittavat laboratoriotulokset sekä rajallinen saatavuus sopiville verituotteille.

Verensiirtoturvallisuutta parantavat anti-D-profylaksi, aiemmin todettujen vasta-aineiden huomioiminen sekä K-negatiivisten verituotteiden antaminen tytöille ja fertiili ikäisille naisille. Varhainen laajennettu feno- ja genotyypitys potilaille, joilla on säännöllinen verensiirtotarve, vähentää uuden alloimmunosoitumisen riskiä. Pidemmällä aikavälillä tekoälymenetelmät voivat täydentää serologisia tutkimuksia nopeuttamalla harvinaisten luovuttajafenotyyppien tunnistamista ja siten parantaa yhteensopivia verituotteiden saatavuutta.

The roles of erythrocyte antigens and antibodies in blood transfusion have been known for a long time; nevertheless, several practical challenges persist. Clinically significant red cell antibodies are formed mainly after blood transfusion or pregnancy. They can cause hemolytic transfusion reactions in recipients or hemolytic disease of the fetus and newborn. The laboratory landscape is further complicated by the increasing detection of uncommon blood groups in Finland due to migration and greater ethnic diversity, which can make it harder to find compatible blood.

The aim of this study is to synthesize existing knowledge of these antibodies and their impact on transfusion safety. The thesis is a descriptive literature review based on multiple scientific articles, national guidelines and transfusion medicine textbooks.

The result shows that most clinically significant antibodies belong to the Rh, Kell, Duffy, Kidd and MNS blood group systems. These antibodies affect transfusion safety by increasing the risk of hemolysis, causing delayed and hard-to-interpret laboratory findings and restricting the availability of compatible blood products.

Transfusion safety is improved by anti-D-prophylaxis, consistent consideration of previously detected antibodies and provision of K-negative blood products to girls and women of childbearing age. Early extended pheno- ant genotyping for patients requiring regular transfusions reduces the risk of new alloimmunization. In the longer run, AI-based methods may complement current serological testing by more rapid identifying rare donor phenotypes, thereby improving access to compatible blood products.