Omaohjaajatyöskentely lastensuojelun erityistason yksikössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella omaohjaajatyöskentelyn merkitystä ja käytäntöjä yksityisessä lastensuojelun erityistason yksikössä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia menetelmiä omaohjaajat käyttävät nuorten tukemisessa, mitkä tekijät vaikuttavat työn onnistumiseen sekä millaisia haasteita ja kehittämistarpeita työssä ilmenee. Tutkimus toteutettiin laadullisena teemahaastatteluna, ja aineisto koostui viiden omaohjaajan haastatteluista, jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä omaohjaajatyöstä ja sen kehittämisestä käytännön näkökulmasta. Tulosten mukaan omaohjaajatyö on tärkeä osa nuoren hyvinvoinnin tukemista. Työn ytimessä on luottamuksellinen ja pysyvä suhde nuoren ja omaohjaajan välillä. Keskeisinä työmenetelminä korostuivat arki ja vuorovaikutus, joita täydensivät erilaiset menetelmälliset työkalut, kuten dialektisen ja kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät. Tulokset tukivat aiempia teoreettisia näkemyksiä omaohjaajatyön merkityksestä. Teorian ja käytännön todettiin täydentävän toisiaan: arjen vuorovaikutus ja luottamus heijastavat samoja periaatteita, joita kirjallisuudessa kuvataan nuoren kasvua ja kiintymyssuhteita tukevina tekijöinä. Työn onnistumista edistivät suunnitelmallisuus, parityö sekä työyhteisön ja esihenkilön tuki, kun taas kuormittavuus, ajanpuute ja rakenteiden epäselvyys toivat haasteita. Omaohjaajatyö edellyttää vahvaa ammatillisuutta, reflektiokykyä ja yhteisön tukea, ja se on merkittävä työmuoto nuoren hyvinvoinnin tukemisessa.

Asiasanat: omaohjaajatyö, lastensuojelu, sijaishuolto, kiintymyssuhde