Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten kohtaaminen : nepsy opas turvakoti työskentelyyn
Felt, Nea (2025)
Felt, Nea
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120833640
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120833640
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona Keski-Suomen Ensi- ja Turvakoti Ry:lle, Jyväskylän turvakodin toimintayksikköön. Turvakodilla oli huomattu tarve kehittää neuropsykiatrisesti oireilevien lasten kohtaamista. Kehittämistyön tarkoituksena oli vahvistaa turvakodin ohjaajien neuropsykiatrista osaamista, yhtenäistää kohtaamisen ja työskentelyn käytänteitä sekä luoda opas tukemaan näitä. Kehittämistyön tavoitteena oli kartoittaa turvakodin työntekijöiden käsityksiä neurokirjosta sekä ajatuksista koskien nepsy-lasten kohtaamista sekä kehitettävistä asioista. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana, joka rajattiin Jyväskylän turvakodin työntekijöiden kokemuksiin aiheesta. Kehittämistyöhön kuului suunnittelu, tietoperustan muodostus ja toteutusvaihe, jossa aineisto kerättiin käyttäen laadullisen tutkimuksen menetelmää, sähköistä Webropol-kyselyä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysilla.
Työntekijöiden kokemusten pohjalta keskeisiä löydöksiä olivat tarve kehittää neuromoninaisuuden tunnistamista, haasteet arjessa kuten äkilliset tunnepurkaukset ja aggressiivinen käytös sekä työntekijöiden tukeminen. Opinnäytetyössä havaittiin myös jo toimivia neurokirjon-lasten tukimuotoja, kuten arjenrakenteiden vahvistaminen, sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen vahvistaminen sekä perheen tukeminen, joita pyrittiin ylläpitämään sekä laajentamaan olemassa olevaa osaamista.
Johtopäätöksenä todettiin, että neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen kohtaaminen vaatii erityistä herkkyyttä sekä kykyä tunnistaa taustalla olevia tekijöitä. Kehittämistyön työyhteisössä esiintyi jo paljon perustietoa neuromoninaisuudesta, mutta kehitettävää sekä konkreettisia apuvälineitä tarvitaan työn tueksi. Kehittämistyön lopputuotoksena syntyi Nepsy opas, joka tukee neuropsykiatrisesti oireilevien lasten kohtaamisessa turvakoti ympäristössä.
Työntekijöiden kokemusten pohjalta keskeisiä löydöksiä olivat tarve kehittää neuromoninaisuuden tunnistamista, haasteet arjessa kuten äkilliset tunnepurkaukset ja aggressiivinen käytös sekä työntekijöiden tukeminen. Opinnäytetyössä havaittiin myös jo toimivia neurokirjon-lasten tukimuotoja, kuten arjenrakenteiden vahvistaminen, sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen vahvistaminen sekä perheen tukeminen, joita pyrittiin ylläpitämään sekä laajentamaan olemassa olevaa osaamista.
Johtopäätöksenä todettiin, että neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen kohtaaminen vaatii erityistä herkkyyttä sekä kykyä tunnistaa taustalla olevia tekijöitä. Kehittämistyön työyhteisössä esiintyi jo paljon perustietoa neuromoninaisuudesta, mutta kehitettävää sekä konkreettisia apuvälineitä tarvitaan työn tueksi. Kehittämistyön lopputuotoksena syntyi Nepsy opas, joka tukee neuropsykiatrisesti oireilevien lasten kohtaamisessa turvakoti ympäristössä.
