Nuoren mielenterveyspotilaan kohtaaminen akuuttihoitotyössä

Abstract

Suomessa mielenterveysongelmat ovat olleet pitkään kasvussa. Mielenterveyspalveluiden hoidon tarpeen lisääntyessä palveluiden määrä ei ole kasvanut vastaamaan tarvetta. Monet nuoret kokevat, etteivät saa tarvitsemaansa apua mielenterveysongelmiinsa. Nuoren mielenterveyspotilaan kohtaaminen on tärkeä osa heidän hoitopolkuansa. Kielteiset kokemukset saattavat aiheuttaa pysyvää haittaa, jos nuori ei koe saavansa tarvitsemaansa apua. Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa oikeanlaista nuoren mielenterveyspotilaan kohtaamista akuuttihoitotyössä. Aiheesta on rajallisesti tutkimustietoa valtakunnallisesti, sekä maailmanlaajuisesti. Mielenterveyspotilaan kohtaaminen on aihealue, josta ei ole laajaa tutkimustietoa. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisältöanalyysilla ja raportoitiin teemoittain tutkimuskysymyksiin vastaten. Tutkimuksen tulokset vastasivat vahvasti jo olemassa olevaan rajalliseen määrään kirjallisuutta, jonka perusteella nuoren mielenterveyspotilaan kohtaamisessa tärkeimmät osuudet ovat hoitajan rauhallisuus, nuoren kohtaaminen hänen kehitystasonsa huomioiden, sekä potilaan kuunteleminen. Hoitajan ei tule arvostella nuorta ja keskustelussa on hyvä osoittaa aitoa kiinnostusta nuoren kertomista asioista. Vuorovaikutuksessa olisi hyvä ottaa huomioon sekä sanallinen, että sanaton kommunikaatio. Nuoren mielenterveyspotilaan kohtaamisessa on monia haasteita, mutta haastatteluiden mukaan niistä suurin oli päihteet. Erilaiset päihteet aiheuttavat monia ongelmia, kuten aggressiivisuutta, arvaamattomuutta tai psykoottisuutta, jotka vaikeuttavat kohtaamista. Lisäksi päihtynyttä potilasta usein ei voida mielenterveydellisesti arvioida.