Pienten lasten uniongelmien ehkäisy ja hoito lastenneuvolassa

Abstract

Pienten lasten uniongelmat ovat hyvin yleisiä. Uniongelmat ilmenevät pienillä lapsilla usein päiväaikaisina oireina, kuten rauhattomuutena ja itsesäätelynvaikeutena. 0–3-vuotiaiden lasten uniongelmilla on havaittu yhteys myöhemmin elämässä esiintyviin heikentyneisiin kognitiivisiin taitoihin, oppimiskykyyn sekä lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksiin. Tämän vuoksi uniongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen hoito ovat ensiarvoisen tärkeitä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Koska suurin osa perheistä tapaa säännöllisesti lastenneuvolan terveydenhoitajan, hänellä on keskeinen vastuu ja paras mahdollisuus ehkäistä pienten lasten uniongelmia ja tarjota niihin varhaista tukea.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia 0–3-vuotiaiden lasten uniongelmien ehkäisyä ja hoitoa lastenneuvolassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli syventää terveydenhoitajien osaamista sekä kehittää heidän valmiuksiaan ennaltaehkäistä ja hoitaa pienten lasten uniongelmia. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Haastateltavina oli kaksi lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa ja yksi terveydenhoitajaopiskelija, joka oli suorittanut lastenneuvolaharjoittelujakson. Haastateltavien vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tuloksena saatiin, että terveydenhoitajat ennaltaehkäisevät pienten lasten uniongelmia säännöllisellä tiedonannolla ja ohjauksella. Lisäksi tuloksena saatiin terveydenhoitajien hoitavan pienten lasten uniongelmia yksilöllisellä ohjauksella ja vanhempien jaksamisen tukemisella. Johtopäätöksenä todettiin säännöllisen tiedonannon ja ohjauksen tukevan vanhempia, vahvistavan lapsen unirytmiä ja toimivan siten tehokkaana keinona sekä uniongelmien ehkäisyyn että niiden hoitoon. Terveydenhoitajien antamassa ohjauksessa havaittiin kuitenkin eroja käytetyissä ohjausmenetelmissä, minkä vuoksi kehittämistarpeet kohdistuvat hoidon yhtenäistämiseen eri neuvoloiden välillä sekä uniongelmien seurannan systemaattisuuden ja yhdenmukaisuuden lisäämiseen.