Prekaarityö ja hoitotyön johtaminen, integrativiinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Sosiaali- ja terveysalalla prekaarityö on kasvava ongelma, jonka on osoitettu heikentävän hoitohenkilöstön veto- ja pitovoimaa. Ilmiötä ylläpitävät erityisesti epätyypilliset ja määräaikaiset työsuhteet, työelämän epävakaus sekä riittämättömät henkilöstöresurssit. Prekaarityötä pystytään ehkäisemään johtamisen keinoin, jota varten tarvitaan tutkittua tietoa esihenkilötyön ja päätöksenteon tueksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa prekaarityötä lisäävistä ja vähentävistä tekijöistä sekä esittää kehittämisehdotuksia johtamisen keinoista, joilla voidaan ehkäistä prekaarityötä sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimuskysymysten avulla selvitettiin, mitkä tekijät lisäävät tai vähentävät prekaarityötä hoitoalalla ja millä tavoin sitä voidaan ehkäistä johtamisen keinoin. Opinnäytetyö toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin useista kansainvälisistä ja kotimaisista tietokannoista (PubMed, Sage Journals/Sage Premier, CINAHL, Opetus- ja kulttuuriministeriön artikkelikokoelmat, FINNA ja Springer Company) ennalta määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Tietokonnaista saatiin yhteensä 537 hakutulosta. Seulonnan jälkeen katsaukseen valikoitui lopullisesti 20 vertaisarvioitua artikkelia. Katsaukseen sisältyi sekä suomalaisia että kansainvälisiä tutkimuksia, jotka oli julkaistu vuosina 2018–2025. Kirjallisuuskatsauksen tulosten pohjalta muodostettiin kehittämisehdotukset prekaarityön ehkäisemiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Kehittämisehdotukset painottuvat johtamisosaamisen vahvistamiseen, riittävien resurssien turvaamiseen, työelämän vakauden lisäämiseen sekä henkilöstön hyvinvoinnin tukeminen. Opinnäytetyön tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden toiminnan ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Asiasanat: prekaarityö, sosiaali- ja terveysala, johtaminen, työhyvinvointi, esihenkilötyö

Precarious work was identified as a growing problem in the social and health care sector, weakening the attractiveness of the profession and the retention of care personnel. The phenomenon was reinforced by atypical fixed-term employment contracts, instability in working life, and insufficient human resources. The objective of the thesis was to examine factors that increased or decreased precarious work and to propose management methods that could prevent precarious work in the sector. The thesis was conducted as an integrative literature review. The data was retrieved from several international and domestic databases (PubMed, Sage Journals/Sage Premier, CINAHL, the Ministry of Education and Culture’s article collections, FINNA, and Springer Company) according to predefined inclusion and exclusion criteria. Database searches produced a total of 537 search results. After the screening process, a total of 20 peer-reviewed articles were included in the review. The final selection involved both Finnish and international studies published between 2018 and 2025. The results of the review showed that precarious work could be reduced by strengthening management skills, ensuring sufficient resources, and increasing stability in working life. Supporting the workplace well-being of personnel was also found to be an essential factor. The findings provided practical development proposals for management and produced information that can be utilized by organizations in the social and health care sector to improve both personnel retention and workplace well-being. Keywords: precarious work, social and health care sector, management, workplace well-being, supervisory work