Co-creating Shared Value in a Cultural Ecosystem: stakeholder collaboration and sustainability at Rusk Festival

Abstract

This thesis examined how a small cultural organization collaborates with its main financial stakeholders to co-create cultural value that benefits both the organization and the surrounding region. The study focused on the Rusk Chamber Music Festival in Jakobstad, Finland, which brings together public, private, and non-profit actors and contributes to the cultural life of the region. The aim was to understand how these collaborations were shaped by stakeholders’ views on cultural value and how they influence the festival’s ability to operate sustainably over time.

Using a qualitative single-case study design, semi-structured interviews with representatives from the municipality, a cultural foundation and a business actor were analyzed thematically. The findings show that cultural value is understood as intrinsic, social and institutional, and that shared value emerges relationally through trust-based collaboration, symbolic alignment and long-term artistic commitment. At the same time, vulnerabilities arise from misaligned time horizons, limited evidence of social impact and reliance on key individuals. The thesis presents the Shared Value Ecosystem Model, which explains how hybrid-funded cultural organizations mediate between stakeholder logics and sustain cultural value over time. These insights contribute to research on cultural value and cross-sector collaboration, while offering practical guidance for strengthening the sustainability of small cultural organizations.

Denna avhandling undersöker hur en liten kulturorganisation samarbetar med sina centrala finansiella intressenter för att samskapa kulturellt värde som gagnar både organisationen och den omgivande regionen. Studien fokuserar på Rusk kammarmusikfestival i Jakobstad, Finland, som samlar offentliga, privata och ideella aktörer och bidrar till regionens kulturliv. Syftet var att förstå hur dessa samarbeten formas av aktörernas syn på kulturens värde och hur de påverkar festivalens förutsättningar att verka långsiktigt hållbart.

Med en kvalitativ fallstudiemetod analyserades semistrukturerade intervjuer med representanter för kommunen, en kulturfond och en företagare tematiskt. Resultaten visar att kulturvärde förstås som konstnärligt, socialt och institutionellt, och att gemensamt värdeskapande uppstår i relationerna mellan aktörer genom tillit, symbolisk förankring och långsiktigt konstnärligt engagemang. Samtidigt framträder sårbarheter kopplade till tidsmässig osynkronisering mellan sektorer, begränsad evidens för social påverkan och beroende av nyckelpersoner. Avhandlingen presenterar Shared Value Ecosystem Model, som förklarar hur hybridfinansierade kulturorganisationer medierar mellan olika intressentlogiker och upprätthåller kulturellt värde över tid. Insikterna bidrar till forskning om kulturens värde och sektorsövergripande samverkan samt erbjuder praktiska riktlinjer för att stärka hållbarheten i små kulturorganisationer.

Tämä opinnäytetyö tutkii, miten pieni kulttuuriorganisaatio tekee yhteistyötä keskeisten rahoittajatahojen kanssa yhteisen kulttuuriarvon luomiseksi tavalla, joka hyödyttää sekä organisaatiota että sen ympäröivää aluetta. Tutkimuskohteena on Pietarsaaressa toimiva Rusk-kamarimusiikkifestivaali, joka kokoaa yhteen julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita sekä vahvistaa alueen kulttuurielämää.

Kvalitatiivisessa tapaustutkimuksessa analysoitiin teemahaastatteluja kunnan, kulttuurisäätiön ja paikallisen yrityksen edustajien kanssa. Tulokset osoittavat, että kulttuuriarvo ymmärretään taiteellisena, sosiaalisena ja institutionaalisena, ja että yhteinen arvontuotto syntyy toimijoiden välisissä suhteissa luottamuksen, symbolisen sitoutumisen ja pitkäaikaisen taiteellisen tuen kautta. Samalla esiin nousee haasteita, jotka liittyvät aikajänteiden yhteensovittamattomuuteen, rajoitettuun näyttöön sosiaalisista vaikutuksista ja riippuvuuteen avainhenkilöistä. Opinnäytetyö esittelee Shared Value Ecosystem Model -mallin, joka kuvaa, kuinka hybridisti rahoitetut kulttuuriorganisaatiot voivat sovittaa yhteen erilaisten toimijoiden tavoitteita ja ylläpitää kulttuuriarvoa ajan kuluessa. Havaintoja voidaan hyödyntää kulttuuriarvon ja sektorirajat ylittävän yhteistyön tutkimuksessa sekä käytännön kehittämisessä vahvistamaan pienten kulttuuriorganisaatioiden kestävyyttä.