Tummumiskehitys Evon pienillä järvillä 30 vuoden aikana

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää seuranta-aineistoon ja aiempaan tutkimukseen perustuen Evon pienten järvien tummumiskehitys noin 30 vuoden ajalta. Lisäksi työssä tarkasteltiin mahdollisia tummumiskehitystä selittäviä tekijöitä. Työn toimeksiantajana toimi Vanajavesikeskus, joka yhteishankkeessa Helsingin yliopiston kanssa on laatinut selvityksen Evon Pääjärven ja alueen pienten järvien tilan kehitystä 30 vuoden ajanjaksolla. Työn aihe syntyi Vanajavesikeskuksen tarpeesta saada kohdekohtaista tietoa Evon pienten järvien tummumiskehityksestä.

Työ on toteutettu kvantitatiivisin menetelmin. Työn pohja-aineistona käytetty laaja vedenlaadun seurantadata on kerätty Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja sen seuraajan Luonnonvarakeskuksen toimesta. Yhteensä 36 järven veden värin pitkäaikaiskehityksen voimakkuutta selvitettiin tekemällä lineaarinen regressioanalyysi, jonka tulosten perusteella järvet luokiteltiin tummuneiden ja stabiilien järvien ryhmiin. Lisäksi kummankin järviryhmän veden värin kehitystä verrattiin korrelaatioanalyysin avulla muihin vedenlaadun muuttujiin mahdollisten tummumiskehitystä selittävien tekijöiden havaitsemiseksi.

Tulosten perusteella järvet ryhmiteltiin tummumiskehityksen mukaan. Suurin osa järvistä päätyi tummuneiden järvien ryhmään, tummumiskehityksen voimakkuuden kuitenkin vaihdellessa suuresti kohteiden välillä. Stabiilien järvien ryhmän järvillä tummumista ei havaittu tai kehitys oli jopa päinvastainen. Korrelaatioanalyysissä havaittiin veden ravinne- ja rautapitoisuuksien välinen vahva positiivinen korrelaatio veden väriarvon kanssa niin tummuneissa kuin stabiileissa järviryhmissä. Tulos viittaa tummentavan vaikutuksen syntyvän alueella pääosin samasta lähteestä eli orgaanisen aineksen huuhtoutumisesta järvien valuma-alueilta.

The aim of the thesis was to examine the long-term browning development in the small lakes of Evo over a 30-year period and to identify potential factors contributing to the observed changes. The commissioner of the thesis was Vanajavesikeskus (Vanajavesi Centre), a regional water protection organisation that, in collaboration with the University of Helsinki, has produced a report on the long-term ecological development of Lake Pääjärvi and the small lakes in the Evo area. The thesis was initiated in response to the commissioner’s need for lake-specific information on the browning development.

The study was conducted using quantitative methods. The extensive water quality dataset utilised in the thesis had been collected over several decades by the University of Helsinki’s Lammi Biological Station, the Finnish Game and Fisheries Research Institute and its successor, the Natural Resources Institute Finland. Linear regression analysis was applied to determine the strength of long-term trends in water colour for 36 lakes, after which the lakes were classified into browning and stable groups. In addition, correlation analysis was used to compare the development of water colour in both groups with other water quality variables in order to identify potential drivers of browning.

The results showed clear differences in the long-term development of water colour, and most lakes were classified into the browning group, although the intensity of the trend varied substantially between lakes. In the stable group, water colour showed no increase or even a slight decline. Correlation analysis revealed strong positive associations between water colour and nutrient concentrations, as well as between water colour and iron, in both lake groups. These findings suggest that the browning observed in the Evo area is largely driven by similar processes across the lakes, most likely the leaching of terrestrially derived organic matter from their catchments.