Ketterien menetelmien hyödyntäminen vakuutusalan järjestelmäkehityshankkeessa
Vainikka, Aku (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121436014
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121436014
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä oli tarkoituksena tutkia suuren suomalaisen finanssialalla toimivan organisaation merkittävän vakuutusjärjestelmäkehityshankkeen menetelmien nykytila ja luoda siihen konkreettisia kehitysehdotuksia. Järjestelmäkehityshanke toteutetaan vuosia kestävänä monikansallisena toimittajayhteistyönä ja on onnistunut rakentamaan jo vankan rungon nykyisistä menetelmistään. Tutkimustyö ja sen avulla luodut kehitysehdotukset toteutettiin kokonaisuudessaan vuoden 2025 aikana.
Teoreettinen viitekehyksen runko rakentuu ketterien menetelmien konseptin, sekä sen erilaisten muotojen konkreettisten toimintamenetelmien avaamiseen. Ketterien menetelmien vastakohtana viitekehyksessä tarkastellaan perinteistä vesiputousmallia, sekä näiden kahden erilaisen menetelmän yhdistämistä hybridimalliksi erityisesti ”Water-Scrum-Fall”-menetelmänä. Lisäksi käydään läpi toimittajayhteistyön erityispiirteitä järjestelmäkehityksessä, sekä julkaisunhallinnan eri ilmentymiä.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, ja aineiston keräämiseksi käytettiin sekä määrällisiä, että laadullisia menetelmiä kyselyn, sekä haastattelujen muodossa. Kyselyyn vastasi 58 hankkeen edustajaa, ja siinä keskityttiin osallistujien kokemuksiin ja näkemyksiin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna viidelle hankkeessa eri rooleissa toimiville henkilöille. Kerättyjä aineistoja analysoitiin erillisinä kokonaisuuksina, mutta tämän lisäksi tuloksien luotettavuuden vahvistamiseksi käytettiin aineistotriangulaatiota.
Tulokset osoittivat kohdehankkeen noudattavan ketterien menetelmien ja vesiputousmaisen hankehallinnan välimaastossa toimivaa hybridimallia, joka muistuttaa vahvasti ”Water-Scrum-Fall” -mallia toteutukseltaan. Kehitys toteutetaan tiimitasolla ketterästi, mutta suunnittelu ja julkaisunhallinta pohjautuvat perinteiseen hankehallintaan.
Kokonaisuudessaan tyytyväisyys hankkeeseen oli hyvin korkealla tasolla ja hankkeessa koetaan olevan vahva yhden tiimin kulttuuri. Eri organisaatiotaustojen edustajien välillä oli kuitenkin nähtävissä kuilu kokemuksissa, sillä toimittajan edustajat kokivat lähtökohtaisesta lähes jokaisen hankkeen menetelmien aspektin toimivan paremmin kuin tilaajan edustajat. Erityishuomioina nousi dokumentaation taso, palauteseremonioiden teknisyys ja hyödyntäminen, roolien epäselvyys, sekä pitkät julkaisusyklit.
Kohdehankkeelle suositellaan kehitysehdotuksina palauteseremonioiden toteuttamista liiketoimintalähtöisempinä, dokumentaation laadun parantamista erityisesti epic-tasolla, roolien ja riippuvuuksien selkeyttämistä, sekä julkaisusyklien nopeuttamista.
Teoreettinen viitekehyksen runko rakentuu ketterien menetelmien konseptin, sekä sen erilaisten muotojen konkreettisten toimintamenetelmien avaamiseen. Ketterien menetelmien vastakohtana viitekehyksessä tarkastellaan perinteistä vesiputousmallia, sekä näiden kahden erilaisen menetelmän yhdistämistä hybridimalliksi erityisesti ”Water-Scrum-Fall”-menetelmänä. Lisäksi käydään läpi toimittajayhteistyön erityispiirteitä järjestelmäkehityksessä, sekä julkaisunhallinnan eri ilmentymiä.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, ja aineiston keräämiseksi käytettiin sekä määrällisiä, että laadullisia menetelmiä kyselyn, sekä haastattelujen muodossa. Kyselyyn vastasi 58 hankkeen edustajaa, ja siinä keskityttiin osallistujien kokemuksiin ja näkemyksiin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna viidelle hankkeessa eri rooleissa toimiville henkilöille. Kerättyjä aineistoja analysoitiin erillisinä kokonaisuuksina, mutta tämän lisäksi tuloksien luotettavuuden vahvistamiseksi käytettiin aineistotriangulaatiota.
Tulokset osoittivat kohdehankkeen noudattavan ketterien menetelmien ja vesiputousmaisen hankehallinnan välimaastossa toimivaa hybridimallia, joka muistuttaa vahvasti ”Water-Scrum-Fall” -mallia toteutukseltaan. Kehitys toteutetaan tiimitasolla ketterästi, mutta suunnittelu ja julkaisunhallinta pohjautuvat perinteiseen hankehallintaan.
Kokonaisuudessaan tyytyväisyys hankkeeseen oli hyvin korkealla tasolla ja hankkeessa koetaan olevan vahva yhden tiimin kulttuuri. Eri organisaatiotaustojen edustajien välillä oli kuitenkin nähtävissä kuilu kokemuksissa, sillä toimittajan edustajat kokivat lähtökohtaisesta lähes jokaisen hankkeen menetelmien aspektin toimivan paremmin kuin tilaajan edustajat. Erityishuomioina nousi dokumentaation taso, palauteseremonioiden teknisyys ja hyödyntäminen, roolien epäselvyys, sekä pitkät julkaisusyklit.
Kohdehankkeelle suositellaan kehitysehdotuksina palauteseremonioiden toteuttamista liiketoimintalähtöisempinä, dokumentaation laadun parantamista erityisesti epic-tasolla, roolien ja riippuvuuksien selkeyttämistä, sekä julkaisusyklien nopeuttamista.