Tärkeimmät biomekaaniset riskitekijät juoksuun liittyvissä rasitusvammoissa kuntojuoksijoilla
Reponen, Milka (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121436025
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121436025
Tiivistelmä
Juoksuharrastuksen suosion kasvu on lisännyt rasitusvammoja kuntojuoksijoilla, sillä heidän harjoitustaustansa ja juoksutekniikkansa vaihtelevat suuresti. Opinnäytetyön tavoitteena oli tunnistaa keskeisimmät biomekaaniset riskitekijät juoksuun liittyvissä rasitusvammoissa ja tarkastella niiden huomioimista ennaltaehkäisevässä ohjauksessa ja harjoittelussa. Tutkimus toteutettiin systemoituna kirjallisuuskatsauksena.
Tiedonhaku toteutettiin Elsevier-, Sage Journal- sekä PubMed-tietokannoissa tarkoin rajatuin kriteerein, lopulliseen katsaukseen päätyi 18 alkuperäistutkimusta. Riskitekijöiksi tunnistettiin polven ja lonkan nivelkulmat, alemman nilkkanivelen liiallinen pronaatio, kuormitusvoimien suuruus ja jakautuminen, väsymyksen vaikutus motoriseen kontrolliin sekä juoksualustan ja -olosuhteiden vaikutus askelluksen biomekaniikkaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että juoksuun liittyvien rasitusvammojen ehkäisy edellyttää yksilöllistä lähestymistapaa, jossa huomioidaan biomekaaniset riskitekijät, juoksutekniikan ohjaus, voimaharjoittelu, kuormituksen hallinta ja palautuminen. Pelkkien harjoitteiden sijaan tarvitaan seurantaa ja motivoivaa ohjausta. Teknologian ja auditiivisen palautteen hyödyntäminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia tekniikan säätelyyn myös ulkona. Jatkossa tarvitaan laajempia tutkimuksia, joissa huomioidaan yksilöllinen biomekaniikka, harjoitustausta sekä sukupuolten väliset erot. Tämä työ luo perustan turvallisen ja kestävän juoksuharrastuksen kehittämiselle.
Tiedonhaku toteutettiin Elsevier-, Sage Journal- sekä PubMed-tietokannoissa tarkoin rajatuin kriteerein, lopulliseen katsaukseen päätyi 18 alkuperäistutkimusta. Riskitekijöiksi tunnistettiin polven ja lonkan nivelkulmat, alemman nilkkanivelen liiallinen pronaatio, kuormitusvoimien suuruus ja jakautuminen, väsymyksen vaikutus motoriseen kontrolliin sekä juoksualustan ja -olosuhteiden vaikutus askelluksen biomekaniikkaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että juoksuun liittyvien rasitusvammojen ehkäisy edellyttää yksilöllistä lähestymistapaa, jossa huomioidaan biomekaaniset riskitekijät, juoksutekniikan ohjaus, voimaharjoittelu, kuormituksen hallinta ja palautuminen. Pelkkien harjoitteiden sijaan tarvitaan seurantaa ja motivoivaa ohjausta. Teknologian ja auditiivisen palautteen hyödyntäminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia tekniikan säätelyyn myös ulkona. Jatkossa tarvitaan laajempia tutkimuksia, joissa huomioidaan yksilöllinen biomekaniikka, harjoitustausta sekä sukupuolten väliset erot. Tämä työ luo perustan turvallisen ja kestävän juoksuharrastuksen kehittämiselle.
