Taimettumisen onnistuminen jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kohteilla

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitetään taimettumisen onnistumista jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kohteilla, joissa on toteutettu poiminta- ja pienaukkohakkuita. Tutkimus perustui kymmenen Stora Enson Hämeenlinnan piirin alueella sijaitsevan metsäkuvion maastomittauksiin (yhteensä 19,5 ha). Mittaukset tehtiin vuonna 2025 kohteilla, jotka oli hakattu 2,5–4,5 vuotta sitten. Mittaukset toteutettiin 10 m² koealoilla ja analysoitiin vertaillen taimettumista kasvupaikan, hakkuu tavan, ajouraleveyden ja turpeen paksuuden mukaan.

Tulosten perusteella taimettuminen oli kokonaisuutena riittävää ilman maan muokkausta, mutta vaihteli huomattavasti kasvupaikan ja hakkuutavan mukaan. Kuusi oli selvästi hallitseva taimettuva laji, ja 72 % kaikista alle 1,3 metrin taimista kasvoi ajourilla, vaikka ajourat kattoivat noin 46 % koealojen pinta-alasta.

Parhaat edellytykset kuusen taimettumiselle havaittiin poimintahakkuukohteilla, joissa ajourien leveys oli noin 4,5–6 metriä ja jäävä kuusikko noin 23 metriä pitkää. MT-luokan kivennäismaat tuottivat korkeimmat taimimäärät. Turvemailla paras tulos saavutettiin 30–40 cm turvekerroksilla, kun taas paksummat kerrokset heikensivät taimettumista. Heinittyminen heikensi taimettumista huomattavasti.

Tulokset osoittavat, että jatkuvapeitteinen metsänkasvatuksen taimikon uudistaminen voi onnistua ilman voimakasta maanmuokkausta, kun hakkuut toteutetaan ajatuksella ja oikeassa paikassa. Jatkotutkimuksissa seuranta-aikaa tulisi pidentää, jotta taimien vakiintuminen voidaan arvioida luotettavasti. Lisäksi koealojen peittävyyttä olisi syytä lisätä, sillä taimimäärien suuri keskihajonta lisäsi tulosten epävarmuutta.

This thesis examined the success of natural regeneration on continuous cover forestry sites where selection and small-gap cuttings had been conducted. The study was based on field measurements from ten forest stands (total 19.5 ha) located within Stora Enso’s Hämeenlinna district. The measurements were conducted in 2025 on stands harvested 2.5–4.5 years earlier. The data were collected using 10 m² sample plots and analysed by comparing regeneration in relation to site type, cutting method, strip-road width and peat thickness.

The results showed that regeneration was generally adequate without soil preparation, although variation between site types and cutting methods was considerable. Norway spruce was clearly the dominant regenerating species: 72 % of all seedlings under 1.3 meters in height occurred on strip roads, which covered approximately 46 % of the sample-plot area.

The most favourable conditions for spruce regeneration were observed on selection-cutting sites with strip-road widths of approximately 4.5–6 meters and a remaining spruce overstorey of about 23 meters in height. MT-type mineral soils produced the highest seedling densities. On peatlands, the best regeneration occurred where peat thickness was 30–40 cm, while thicker layers reduced seedling establishment. Heavy grass or shrub competition significantly suppressed regeneration.

The findings indicate that continuous cover forestry can achieve successful regeneration without intensive soil preparation when harvesting is planned carefully and local micro-environmental conditions are considered. Future studies should include longer monitoring periods to assess seedling survival and stand development. Increasing sample-plot coverage is also recommended, as the high variability in seedling numbers introduced uncertainty into the results.