Identifieringsprocessen med hjälp av odontologisk radiologi

Abstract

Detta examensarbete behandlar identifieringsprocessen av okänd avliden person, med hjälp av tandröntgenbilder. Innehållet berör myndigheternas roll, samt lagar och förordningar, som gäller vid dödsfall. Kännedom om anatomi, är avgörande, för att kunna bestämma en identitet. Därför finns det med en redogörelse över tändernas, och käkarnas uppbyggnad. Varje människa är unik. Detta betyder, att en rättsodontolog, bör känna till vilka avvikelser i munnen, som är värda att notera. Sammanställningen redogör för de vanligaste ingreppen och skadorna i mun och tänder, som även syns på olika slags röntgenbilder. Eftersom döda personer främst examineras i för ändamålet särskilda utrymmen, beskrivs hur en obduktion går till och vilken personal som arbetar med olika undersökningar av avlidna. I Finland har vi rättsodontologer, som är internationellt erkända på sitt område. För att belysa ämnet, återges hur arbetet med identifiering kan se ut vid katastrofsituationer.

Under studiernas gång, har det inte i studiematerialet till röntgenskötare kommit fram närmare information om röntgenbildtagning av avlidna personer. Detta slags röntgenarbete görs endast på vissa orter. För att ge en introduktion i ämnet, kan detta arbete ses som förberedelse till den som blir anställd vid ett dylikt bildtagningscenter, men även som allmänbildande information på svenska, om hur arrangemanget ser ut i Finland. Studien är ett kvalitativt empiriskt arbete, gjort på ett induktivt arbetssätt där resultatet presenteras i en översikt över det valda ämnet.

Resultatet påvisar att under en identifiering utförs en intraoral röntgenbildtagning av rättsodontologen eller en utbildad assistent till denna. Intraoral bildtagning sker i princip på samma sätt, för både levande och döda personer. För rättsodontologens del, gäller det att studera och jämföra odontologiskt bildmaterial och avgöra om identiteten kan fastställas eller inte. När det gäller rättsmedicinska fall, där man utför datortomografisk bildtagning, sköts bildtagningen av röntgenskötare. För röntgenskötarens del, är det frivilligt att delta i arbetsuppgiften. Vid datortomografi av en avliden person, används inställningar för bästa möjliga bildkvalitet. Bildtagningsprogrammet genererar upp till tiofalt mer strålning, än vad som ges till levande personer, för motsvarande bildsekvens.

Tämä opinnäytetyö käsittelee vainajan tunnistamisprosessia hammasröntgenkuvien avulla. Sisältö sivuaa lyhyesti viranomaisten roolia sekä kuolemantapauksessa sovellettavia lakeja ja määräyksiä. Anatomian tuntemus on ratkaisevan tärkeää henkilöllisyyden määrittämiseksi. Siksi on selvitys hampaiden ja leukojen rakenteesta. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Tämä tarkoittaa sitä, että oikeushammaslääkärin tulisi tietää, mitkä suun poikkeamat ovat huomionarvoisia. Käsitellään yleisimmät suun ja hampaiden toimenpiteet ja vammat, jotka näkyvät myös erityyppisissä röntgenkuvissa. Koska vainajat tutkitaan pääasiassa erillisissä tiloissa, todetaan lyhyesti, miten ruumiinavaus suoritetaan ja ketkä työskentelevät vainajan erilaisten tutkimusten parissa. Suomessa meillä on oikeushammaslääkäreitä, jotka ovat kansainvälisesti tunnustettuja alallaan. Aiheen havainnollistamiseksi kuvataan, miltä tunnistamistyö voi näyttää katastrofitilanteissa.

Röntgenhoitajan opintojen aikana, ei ole noussut esiin tietoja kuolleiden henkilöiden röntgenkuvantamisesta. Tämän tyyppistä röntgentyötä tehdään vain muutamalla paikkakunnalla. Johdantona aiheeseen, tätä työtä voidaan pitää valmentautumisena sellaiselle röntgenhoitajalle, joka saa työpaikan vastaavasta kuvantamiskeskuksesta, mutta myös yleissivistävänä tietona ruotsin kielellä siitä, kuinka asiat ovat järjestetty Suomessa. Tutkimus on kvalitatiivinen empiirinen työ, joka on tehty induktiivista lähestymistapaa käyttäen, tulokset esitetään kartoittavana kirjallisuuskatsauksena valitusta aiheesta.

Tulokset osoittavat, että tunnistuksen yhteydessä suun sisäisen röntgenkuvauksen suorittaa oikeushammaslääkäri tai koulutettu avustaja. Suun sisäinen kuvantaminen tehdään periaatteessa samalla tavalla sekä eläville että kuolleille henkilöille. Oikeushammaslääkärin tehtävänä on tutkia ja vertailla hammaslääketieteellistä kuvamateriaalia sen selvittämiseksi, voidaanko henkilöllisyys varmistaa. Oikeuslääketieteellisissä tapauksissa, joissa suoritetaan tietokonetomografiakuvaus, kuvantamistyön suorittaa röntgenhoitaja. Röntgenhoitajan osallistuminen tehtävään on vapaaehtoista. Kuolleen henkilön tietokonetomografiaa suoritettaessa käytetään asetuksia parhaan mahdollisen kuvanlaadun saavuttamiseksi. Kuvantamisohjelma tuottaa jopa kymmenen kertaa enemmän säteilyä kuin eläville henkilöille vastaavassa kuvasarjassa.

This thesis deals with the identification process of an unknown deceased person, using dental Xrays. The content briefly touches on the role of the authorities, as well as the laws and regulations that apply in the event of death. Knowledge of anatomy is crucial to determining an identity. Therefore, there is an account of the structure of the teeth and jaws. Every person is unique. This means that a forensic odontologist should know which deviations in the mouth are worth noting. The compilation accounts for the most common procedures and injuries in the mouth and teeth, which are also visible on different types of X-rays. Since deceased people are mainly examined in special facilities, it is briefly noted how an autopsy is carried out and which personnel work with various examinations of corps. In Finland, we have forensic odontologists who are internationally recognized in their field. To illustrate the subject, it is described what the work of identification can look like in disaster situations.

During the studies to be a radiographer, no further information has emerged in the study material about X-ray imaging of deceased people. This type of work is only done in certain locations, in Finland. To introduce the subject, this study can be seen as preparation for those, who are employed at such an imaging center, but also as general educational information in Swedish, about how the arrangement looks like in Finland. The study is qualitative empirical work, done using an inductive approach where the results are presented as a scoping review of the chosen topic.

The results show that during an identification, intraoral X-ray imaging is performed by the forensic odontologist or a trained assistant. Intraoral imaging is performed quite the same way, for both living and dead people. For the forensic odontologist, it is a matter of studying and comparing the odonatological image material and determining whether the material is sufficiently comprehensive to confirm the identity. In forensic cases, where computed tomography imaging is performed, the work is carried out by a radiographer. For the radiographer, participation in the task is voluntary. When performing a computed tomography of a deceased person, settings for the best possible image quality are used. The imaging program generates up to ten times more radiation than is given to living persons for the matching image sequence.