Turvattomasti kiintyneen lapsen tukeminen perhehoidossa
Hakanen, Sari; Stenman, Sanna-Mari (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121436002
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121436002
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin kasvatustilanteita, kiintymyssuhteita ja kiintymyssuhdemalleja SOS-Lapsikylän perhehoitajien työn kontekstissa. Tarkoituksena oli selvittää perhehoitajien kokemuksia ja näkemyksiä siitä, miten he voivat tukea turvattomasti kiintyneen lapsen kasvua ja kehitystä sekä millaista tukea perhehoitajat tarvitsevat tässä työssään.
Toiminnallisen opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodosti perhehoito, varhaislapsuus sekä kiintymyssuhdeteoria. Aineisto kerättiin toiminnalliselle opinnäytetyölle ominaisella menetelmällä Ideariihen muodossa. Osallistavan ja rakentavan keskustelun tavoitteena oli tuottaa ammatillinen tuotos, joka palvelee arjen käytänteineen lapsen myönteistä kasvua ja perhehoitajien työskentelyä.
Tulokset osoittivat, että kiintymyssuhde on keskeinen osa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Turvattomasti kiintynyt lapsi kokee epävarmuutta ja stressiä, eikä hän luota siihen, että aikuinen kykenee vastaamaan hänen tarpeisiinsa. Tämä näkyy lapsessa vuorovaikutustaitojen puutteina, tunne-elämän säätelyn vaikeuksina sekä itsesäätelyyn liittyvinä haasteina.
Johtopäätöksinä voidaan päätellä, että turvattomasti kiintyneen lapsen haasteet jatkuvat pitkälle aikuisuuteen, jos lapsi ei saa korjaavia kokemuksia. Sensitiivisesti mentalisoiva aikuinen auttaa lasta siten, että myöhäisemmässä vaiheessa lapsella on paremmat mahdollisuudet eläytyä, käsitellä ja säädellä sekä omia että toisen ihmisen tunteita ja kokemuksia. Arki sijaisperheessä on toisinaan varsin kuluttavaa, jolloin perhehoitajan oma jaksaminen on isossa roolissa. Perhehoitajat tarvitsevat työssään paljon vertaistukea omille ajatuksilleen sekä arjen käytänteisiin. Perhehoitajan on tärkeä pitää huolta omasta hyvinvoinnista.
Jatkotutkimuksena ylisukupolvisuutta olisi mielenkiintoista tarkastella enemmän, sillä sen vaikutusten ymmärtäminen auttaa tunnistamaan sosiaalisia ongelmia. Perhehoitajien traumatietoisuuden lisääminen auttaisi kohtaamaan lapsen entistä sensitiivisemmin. Traumainformoidulla työotteella voidaan myös vaikuttaa ylisukupolvisuuden kierteeseen.
Toiminnallisen opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodosti perhehoito, varhaislapsuus sekä kiintymyssuhdeteoria. Aineisto kerättiin toiminnalliselle opinnäytetyölle ominaisella menetelmällä Ideariihen muodossa. Osallistavan ja rakentavan keskustelun tavoitteena oli tuottaa ammatillinen tuotos, joka palvelee arjen käytänteineen lapsen myönteistä kasvua ja perhehoitajien työskentelyä.
Tulokset osoittivat, että kiintymyssuhde on keskeinen osa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Turvattomasti kiintynyt lapsi kokee epävarmuutta ja stressiä, eikä hän luota siihen, että aikuinen kykenee vastaamaan hänen tarpeisiinsa. Tämä näkyy lapsessa vuorovaikutustaitojen puutteina, tunne-elämän säätelyn vaikeuksina sekä itsesäätelyyn liittyvinä haasteina.
Johtopäätöksinä voidaan päätellä, että turvattomasti kiintyneen lapsen haasteet jatkuvat pitkälle aikuisuuteen, jos lapsi ei saa korjaavia kokemuksia. Sensitiivisesti mentalisoiva aikuinen auttaa lasta siten, että myöhäisemmässä vaiheessa lapsella on paremmat mahdollisuudet eläytyä, käsitellä ja säädellä sekä omia että toisen ihmisen tunteita ja kokemuksia. Arki sijaisperheessä on toisinaan varsin kuluttavaa, jolloin perhehoitajan oma jaksaminen on isossa roolissa. Perhehoitajat tarvitsevat työssään paljon vertaistukea omille ajatuksilleen sekä arjen käytänteisiin. Perhehoitajan on tärkeä pitää huolta omasta hyvinvoinnista.
Jatkotutkimuksena ylisukupolvisuutta olisi mielenkiintoista tarkastella enemmän, sillä sen vaikutusten ymmärtäminen auttaa tunnistamaan sosiaalisia ongelmia. Perhehoitajien traumatietoisuuden lisääminen auttaisi kohtaamaan lapsen entistä sensitiivisemmin. Traumainformoidulla työotteella voidaan myös vaikuttaa ylisukupolvisuuden kierteeseen.