Suhdeperustainen työ lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus oli koota tutkimustietoa kiintymyssuhdeperustaisten menetelmien ja työotteiden käytöstä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun palveluissa. Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva siitä, minkälaisia suhdeperustaisia menetelmiä ja työotteita lastensuojelun palveluissa on käytössä sekä kuinka vakiintunutta niiden käyttö on. Näkökulma oli lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen asiakastyössä. Tutkimus pyrki vastaamaan kysymykseen: Millä tavoin suhdeperustaisia menetelmiä ja työotteita hyödynnetään lastensuojelun palveluissa Suomessa?

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työn teoreettinen viitekehys koostuu suhdeperustaisen työn teoriasta, lainsäädännöstä sekä menetelmäosaamisen käsitteiden määrittelystä alan kirjallisuutta ja aiempia tutkimuksia hyödyntäen. Tutkimusartikkelien haku toteutettiin systemaattisesti neljästä eri tietokannasta sekä manuaalisena hakuna. Tutkimusaineistoksi valikoitui sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla neljä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia sekä yksi vertaisarvioimaton tutkimus. Aineistolle tehtiin temaattinen sisällönanalyysi, jonka tavoitteena oli tunnistaa aineistosta laajempia aihekokonaisuuksia ja yhteneväisyyksiä.

Sisällönanalyysissä tunnistettiin kaksi pääteemaa: muutoksen tarve sekä inhimilliset tekijät. Sosiaalityössä korostui menetelmiä laajemmat käsitteet työorientaatiosta ja viitekehyksestä, kun taas laitosympäristössä käytössä oli runsaammin yksittäisiä menetelmiä. Laitosympäristön menetelmistä valtaosa sisältyi kiintymyssuhdeteoreettiseen viitekehykseen. Tutkimusperäisen kehittämistyön, vaikuttavuuden mittarien ja kansallisen ohjauksen vahvaa tarvetta toivottiin läpi kentän. Inhimilliset tekijät, yksilöllisyys ja asiakkaiden elämäntilanteiden kompleksisuus vaikuttivat niin luottamuksen rakentumiseen kuin asiakkaiden sekä työntekijöiden mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimus- ja kehitystyötä peräänkuulutettiin, mutta asiantuntijakeskeisyys koettiin asiakastyössä etäännyttävänä. Aidon kontaktin merkitys asiakastyössä korostui.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta suhdeperustaisen menetelmätyöskentelyn olevan yleistä lastensuojelussa, mutta tarve vaikuttavuuden arvioinnille ja menetelmien kehittämiselle yksilöllisemmin lastensuojeluasiakkaiden käyttöön on olemassa.