Kulttuurisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa : varhaiskasvattajien näkökulma yhteistyöstä vieraskielisten perheiden kanssa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvattajat kuvaavat kulttuurisensitiivisyyttä yhteistyössään vieraskielisten perheiden kanssa. Tarkoituksena oli saada tietoa toimintatavoista, jotka edistävät kulttuurisensitiivisyyttä sekä mahdollisia haasteita ja kehittämistarpeita. Tutkimustehtävänä oli vastata tutkimuskysymyksiin: Miten varhaiskasvattajat kuvaavat kulttuurisensitiivisyyden toteutumista työssään vieraskielisten perheiden kanssa? Millaisia haasteita he nimeävät kulttuurisensitiivisessä työssä? Miten kulttuurisensitiivisyyttä voisi vielä kehittää? Opinnäytetyön tilaaja oli Forssassa sijaitseva päiväkoti. Tietoperusta pohjautui varhaiskasvatuksen käsitteisiin, erityisesti kieli- ja kulttuuritietoisuuteen sekä kulttuurisensitiiviseen yhteistyöhön vieraskielisten perheiden kanssa. Laadullisen tutkimuksen aineistonhankintamenetelmänä oli sähköinen kysely, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin päiväkodin varhaiskasvattajille tilaajan toimesta. Kyselyyn vastasi kuusi varhaiskasvattajaa ja aineisto analysoitiin teemoittelulla. Keskeiset tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvattajat pyrkivät toimimaan kulttuurisensitiivisesti kohtelemalla kaikkia perheitä tasavertaisesti ja kunnioittavasti. Yhteistyötä vahvistettiin hyödyntämällä englantia, tulkkipalveluja, kääntäjää sekä muita viestintäkeinoja, kuten kuvia ja eleitä. Lasten ja perheiden omia kulttuureja tuotiin näkyväksi esimerkiksi satujen, juhlien ja laulujen kautta. Tulosten perusteella yhteistyötä vaikeuttivat haasteet, kuten kielimuuri, rajalliset resurssit ja kulttuurisen tiedon puute. Varhaiskasvattajat toivoivat lisää koulutusta, konkreettisia työvälineitä sekä yhtenäisiä käytäntöjä vieraskielisten perheiden vastaanottamiseen ja perehdyttämiseen. Sosionomin roolin nähtiin tukevan kulttuurisensitiivistä toimintaa toimimalla tiedon välittäjänä, yhteistyön koordinoijana ja perheiden tukena. Johtopäätöksenä todettiin, että kulttuurisensitiivinen yhteistyö vieraskielisten perheiden kanssa edellyttää varhaiskasvattajilta kunnioittavan kohtaamisen lisäksi riittäviä resursseja. Kulttuurisensitiivisyyden tulee olla yhteinen lähestymistapa perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. On tärkeää luoda yhteisiä käytäntöjä ja tarjota riittävästi tukea niin varhaiskasvattajille kuin perheille, jotta yhteistyö olisi yhdenvertaisuutta tukevaa.