Asuntosijoittaminen yrityksenä vai yksityishenkilönä?

Abstract

Työn taustalla oli oma henkilökohtainen tarpeeni selvittää, kumpi on parempi vaihtoehto harjoittaa vuokraustoimintaa, osakeyhtiön alla vai yksityishenkilönä. Tarkemmin tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten asuntosijoittaminen yksityishenkilönä ja yrityksenä eroavat toisistaan ja mitä eroavaisuuksia näissä vaihtoehdoissa on lainsäädännöllisesti, verotuksellisesti ja toiminnallisesti. Työssä selvitettiin myös, mitkä seikat nousivat tärkeimmiksi päätettäessä toimintamuotoa. Työ on laadullinen tutkimus ja sen tulokset saatiin taustateorian lisäksi haastattelemalla kahta vuokraustoimintaa harjoittavaa asuntosijoittajaa. Taustateoriaan koottiin selkeästi esitettävään muotoon tärkeimmät asiat kummastakin toimintamuodosta. Taustateoria on koottu perustuen pääasiassa Verohallinnon ohjeisiin sekä lainsäädäntöön, jotka ovat tärkeimmät toimintaa säätelevät ja ohjaavat tekijät. Työssä tarkasteltiin vuokraustoimintaa molempien vaihtoehtojen, yksityishenkilönä sekä yrityksenä toimimisen näkökulmista mm. kirjanpidon, verotuksen, vähennysoikeuksien sekä varojen nostamisen kautta. Taustateorian lisäksi työhön tehtiin kannattavuuslaskelmia ja verrattiin lopullista, käteen jäävää tuloa molemmissa toimintamuodoissa, monilla eri tulotasoilla. Työssä on otettu huomioon myös yrittäjän eläkevakuutusmaksujen vaikutus toiminnasta saataviin tuottoihin. Tuloksina voitiin todeta, että osakeyhtiömuotoinen toiminta mahdollisti verotuksellisesti järkevämmän toiminnan ja tarjosi vastuunjakautumisen kannalta etuja. Osakeyhtiön myötä kuvaan astuivat kuitenkin yrittäjän eläkemaksut, jotka nousivat toiminnan kannattavuuden kannalta kriittisen korkeiksi. Vuokraustoiminnassa, jossa tuotot halutaan realisoida käyttöön nopeasti, yksityishenkilönä toimiminen osoittautui pääsääntöisesti yksinkertaisemmaksi ja taloudellisesti kannattavammaksi vaihtoehdoksi. Osakeyhtiö puolestaan soveltui paremmin toimintaan, jossa haetaan tuottoja pitkällä aikavälillä, halutaan kasvattaa varallisuutta pitkäjänteisesti ja kasvattaa toimintaa suureksi. Johtopäätöksenä todettiin, että yhtä oikeaa toimintatapaa ei ollut, vaan valinta riippui jokaisen asuntosijoittajan omista tavoitteista, joiden pohjalta päätös oikeasta toimintamuodosta syntyy. Työn tuloksena syntyi kattava, mutta silti selkeä ja tiiviissä muodossa oleva, käytännönläheinen tietopaketti. Sen avulla voidaan helpottaa päätöksentekoa vuokraustoiminnan toteuttamistavasta Suomessa.