Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Saaristomeren maisemassa

Abstract

Luontokato ja ilmastonmuutos etenevät maapallolla kiihtyvää vauhtia. Lajien ja luontotyyppien säilymisen turvaaminen edellyttää ripeitä suojelu- ja ennallistamistoimenpiteitä niin ekosysteemipalveluiden säilymisen kuin luonnon itseisarvon vuoksi. Luonnonsuojelua, ennallistamista ja luonnonhoitoa ohjaavat useat erilaiset kansainväliset ja kansalliset sopimukset ja tavoitteet. Resurssiviisaassa suojelusuunnittelussa kohteiden priorisoinnin tärkeys korostuu. Suojelupriorisoinnissa ja toimenpiteiden kohdentamisessa hyödynnetään nykyään mittavasti erilaista luontotietoa, lajiaineistoja ja erilaisia mallintamisen menetelmiä.

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin Saaristomeren luonnonsuojelualuiden hoidon kokonaissuunnitelman rajausalueen sisällä esiintyvien uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien (pl. linnut) jakaumaa tunnetuilla Metsähallituksen lehdoiksi- tai biotoopeiksi luokitelluilla biotooppikuvoilla ja maisematasolla. Työn toimeksiantaja oli Metsähallituksen Luontopalvelut, jolta tarkasteltavat aineistot pääasiassa saatiin: tärkeimmät aineistot työn kannalta olivat Metsähallituksen Sakti-aineistot alueen lehdoiksi ja perinnebiotoopeiksi luokitelluista biotooppikuvioista ja toimenpidekuviointiaineisto, sekä Lajitietokeskuksen havaintodata uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista. Työn tavoitteena oli selvittää, kasvaako uhanalaisten lajien määrä tarkasteltavan biotooppikuvion maiseman pinta-alaa kasvatettaessa, ja selittääkö maisemassa esiintyvien uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien tai lajihavaintojen määrä tarkasteltavien biotooppikuvioiden uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien määrää.

Työ oli määrällinen tutkimus, joka toteutettiin QGIS-paikkatieto-ohjelmalla ja Excelillä. Tuloksina voidaan esittää, että maisematason tarkastelussa lajien ja pinta-alan suhde käyttäytyy SAR:in ennustamalla tavalla, mutta lajimäärän kasvu maisematasolla hidastuu nopeasti. Maisematason lajistolla ei voitu selittää alkuperäisten biotooppikuvioiden lajistoa. Työ synnytti runsaasti jatkotarkastelutarpeita, kuten poikkeaako jokin eliöryhmä- tai laji esiintyvyyskäyttäytymiseltään tässä havaitusta trendistä.

The accelerating loss of biodiversity and climate change are transforming the world at an inexorable pace. Conserving species and habitats require rapid action, as ecosystem services are vital for human survival and nature itself has intrinsic value. Conservation, restoration, and nature management are guided by multiple international and national objectives, emphasising prioritisation in resource-wise planning.

This thesis examined the distribution of endangered and near threatened species (excluding birds) in the Finnish Archipelago Sea, focusing on the planning area defined in the Nature Management Plan for the Conservation Sites of the Archipelago Sea. The data were mainly obtained from Metsähallitus Parks & Wildlife. The main data for this study were the selected endangered and nearly threatened species observation data from Lajitietokeskus, and the biotope units analysed were traditional rural biotopes and herb-rich forests sourced from Metsähallitus Sakti.

The main interest of this study was whether the number of endangered species increases as the surface area increases or whether species in landscape or the number of observations can explain the species composition of selected biotopes.

This quantitative study used QGIS and MS Excel. Results showed that species–area relationships followed expected SAR patterns, though species increased slowed rapidly at the landscape level. Landscape-level species composition did not explain the composition of individual biotope units, and nature management actions showed no detectable effect on species numbers. The work nevertheless identifies several directions for future research, such as examining differences among taxonomic groups or individual species.