Filmmusik från framtiden: En studie i Vangelis´ musik till Blade Runner

Abstract

I detta examensarbete undersöker jag hur den grekiske kompositören Vangelis (Evánghelos Odysséas Papathanassíou) använder sin musik och ljuddesign för stämningsskapande och världsbyggande i filmen Blade Runner och lyckas skapa en unik estetik. (Världsbyggande innebär processen att konstruera en imaginär värld). Jag visar hur musiken från början hjälper åskådaren att förstå filmens tema om gränsen mellan det artificiella och det mänskliga, bland annat genom hur elektroniska och akustiska klanger blandas så att de flyter ihop på ett smidigt sätt och skapar ett starkt ljudcollage.

Syftet med detta examensarbete var att ta reda på hur musiken påverkar åskådarens upplevelse och hur den bidrar till en fördjupning av filmens olika teman. För att besvara denna fråga analyserade jag scener som jag hade valt ut själv, och även filmen i helhet, och fokuserade på hur ljud och musik samspelar med bildspråket. Metoden jag använder är kvalitativ och hermeneutisk och bygger på teorier om narrativ funktion och ljuddesign.

Mina resultat visar att Vangelis låter gränsen mellan de diegetiska ljuden (som alstras inne i filmen) och icke-diegetiska ljuden (som ligger parallellt med filmen) suddas ut, vilket stärker filmens fokus kring identitet, minne och vad som egentligen gör någon mänsklig. Musiken skapar stämning och fungerar som en känslomässig förstärkare, speciellt när nostalgiska teman används för att spegla karaktärernas inre och yttre upplevelser.

För att sammanfatta så visar den här studien att Vangelis musik spelar en väldigt viktig roll i Blade Runners berättande och hur samspelet mellan ljud och musik påverkar åskådaren emotionellt och hur den formar betraktarens tolkning av filmens värld.

Tässä opinnäytetyössä tutkin, kuinka kreikkalainen säveltäjä Vangelis (Evánghelos Odysséas Papathanassíou) käyttää musiikkiaan ja äänisuunnitteluaan tunnelman luomiseen ja maailmanrakentamiseen Blade Runner -elokuvassa, ja kuinka hän onnistuu luomaan elokuvaa ainutlaatuisen estetiikan. Osoitan, miten musiikki jo alusta pitäen auttaa katsojaa ymmärtämään elokuvan teemaa ihmisen ja keinotekoisen välisestä rajasta, muun muassa siten, että elektroniset ja akustiset soinnit sulautuvat sujuvasti yhteen ja muodostavat vahvan äänikollaasin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten musiikki vaikuttaa katsojan kokemukseen ja miten se syventää elokuvan eri teemoja. Vastatakseni tähän kysymykseen analysoin itse valitsemiani kohtauksia sekä elokuvaa kokonaisuutena ja keskityin siihen, miten ääni ja musiikki toimivat yhdessä kuvan kanssa. Käyttämäni menetelmä on laadullinen ja hermeneuttinen, ja se perustuu narratiivisen funktion ja äänisuunnittelun teorioihin.

Tulokseni osoittavat, että Vangelis hämärtää diegeettisten ja ei-diegeettisten äänien rajaa, mikä vahvistaa elokuvan keskittymistä identiteettiin, muistiin ja siihen, mikä lopulta tekee ihmisestä inhimillisen. Musiikki luo tunnelmaa ja toimii emotionaalisena vahvistimena, erityisesti silloin kun nostalgisia teemoja käytetään heijastamaan hahmojen sisäisiä ja ulkoisia kokemuksia.

Yhteenvetona tutkimus osoittaa, että Vangeliksen musiikilla on hyvin tärkeä rooli Blade Runner-elokuvan kerronnassa ja että äänen ja musiikin vuorovaikutus vaikuttaa katsojaan emotionaalisesti sekä ohjaa hänen tulkintaansa elokuvan maailmasta.

In this thesis, I examine how the Greek composer Vangelis (Evánghelos Odysséas Papathanassíou) uses his music and sound design for atmosphere-building and worldbuilding in the film Blade Runner, and how he succeeds in creating a unique aesthetic. I show how the music from the very beginning helps the viewer understand the film’s theme of the boundary between the artificial and the human, partly through the way electronic and acoustic timbres are blended so smoothly that they merge into a strong sound collage.

The purpose of this study was to find out how the music affects the viewer’s experience and how it contributes to a deeper understanding of the film’s various themes. To answer this question, I analyzed scenes that I selected myself, as well as the film as a whole, focusing on how sound and music interact with the visual language. The method I use is qualitative and hermeneutic, and is based on theories of narrative function and sound design.

My results show that Vangelis allows the boundary between diegetic and non-diegetic sounds to become blurred, which strengthens the film’s focus on identity, memory, and what ultimately makes someone human. The music creates atmosphere and functions as an emotional amplifier, especially when nostalgic themes are used to reflect the characters’ inner and outer experiences.

To summarize, this study shows that Vangelis’ music plays a very important role in Blade Runner’s storytelling, and how the interplay between sound and music affects the viewer emotionally and shapes the viewer’s interpretation of the film’s world.