Elämän loppuvaiheen vuorovaikutus ikääntyneillä

Abstract

Ikääntyneen henkilön elämän loppuvaiheessa vuorovaikutus voi muuttua haasteelliseksi. Aistien heikentyminen ja erilaiset sairaudet vaikeuttavat kommunikaatiota. Muistisairaudet puolestaan heikentävät kognitiota. Lainsäädäntö velvoittaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia varmistamaan, että ikääntynyt saa riittävästi tietoa itseensä liittyvistä asioista hänelle ymmärrettävässä muodossa. Samoin lainsäädäntö edellyttää osallistamaan ikääntynyttä itseään koskevaan päätöksentekoon. Oikeus itsemääräämiseen ei katoa mihinkään palveluasumisvaiheessakaan; ikääntyneellä on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen aineiston muodostivat seitsemän kansainvälistä, vertaisarvioitua artikkelia ja yksi suomalainen väitöskirja (soveltuvin osin). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin ikääntyneiden elämän loppuvaiheen vuorovaikutusta oli aiemmin tutkittu ja millaisia vuorovaikutuksen menetelmiä tutkimuksissa oli löydetty. Tavoitteena oli koota yhteen useamman vertaisarvioidun tutkimuksen näkemyksiä ja tarjota lyhyt katsaus elämän loppuvaiheen vuoro-vaikutuksen tutkimuksista ikääntyneillä. Aineisto analysoitiin ja teemoiteltiin sisällönanalyysin menetelmin. Keskeisiksi tuloksiksi nostettiin ikääntyneen osallisuuden varmistaminen ja ikääntyneen oman ilmaisun tukeminen. Toimivia vuorovaikutuksen menetelmiä olivat muun muassa kuvat tutuista ihmisistä ja esineistä, toistaminen, katsekontakti ja sopiva puherytmi. Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että ikääntyneiden elämän loppuvaiheen vuorovaikutusta voidaan vahvistaa ja tukea. Onnistunut vuorovaikutus parantaa osallisuuden kokemusta ja osallisuuden kokemus puolestaan parantaa ikääntyneen elämänlaatua. Jatkossa tulisi miettiä tapoja lisätä toimivien vuorovaikutusmenetelmien käyttöä ikääntyneiden palveluissa.