Vanhempansa menettäneen lapsen tukeminen lastenpsykiatrisessa hoitotyössä : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Lapselle vanhemman kuolema on vaikein menetys. Vanhemman kuoleman myötä lapsen jokapäiväisessä elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Jotta lapsi voi selviytyä menetyksestä ja sen aiheuttamasta surusta, tarvitsee hän tukea ja ymmärrystä. Käsittelemätön suru voi jättää lapseen psyykkisiä ja fyysisiä seurauksia loppuelämäksi. Hoitotyön ammattilaisilta vaatii taitoa ja herkkyyttä käsitellä lapsen kanssa vanhemman menettämisen kokemusta.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla kuvailla lastenpsykiatrisen hoitotyön keinoja tukea lasta ja hänen perhettään tilanteessa, jossa lapsi on menettänyt vanhempansa sairauden seurauksena. Tarve aiheelle oli noussut lastenpsykiatrian yksikössä Satakunnan hyvinvointialueella surun kokeneen lapsen ja hänen perheensä auttamiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa käytännönläheistä ja hyödynnettävissä olevaa tietoa tukemisen keinoista lastenpsykiatrisen hoitotyön tueksi ja ammattilaisten osaamisen kehittämiseksi. Tutkimuksia aiheesta haettiin kansainvälisistä tietokannoista ja tutkimusten joukosta valittiin 12 mukaanottokriteereihin sopivaa tutkimusta. Tutkimusten laadunarviointi tehtiin JBI-menetelmän avulla ja sisältöanalyysi tehtiin aineistolähtöisen sisältöanalyysin mukaisesti.

Tulokset osoittivat, että pienten lasten surun ilmaisun muodot ovat moninaisia ja voivat näkyä muun muassa fyysisinä oireina, pelkoina, regressiona, aggressiona ja kehityksen taantumisena. Vanhemman sairaus ja kuolema heikentävät usein perheen arjen jatkuvuutta ja jäljelle jäävän vanhemman psyykkistä jaksamista, mikä lisää lapsen psyykkisen tuen tarvetta. Tutkimukset toivat esiin useita tukimuotoja, kuten avoin kommunikointi lapsen kehitystasolle sopivalla tavalla, mahdollisuus nähdä vainaja, muistojen vaaliminen, käytännön ohjaus surureaktioiden kohtaamiseen sekä pitkäkestoinen ja ennakoiva tuki perheen kuormituksen vähentämiseksi. Tulokset painottavat tarvetta lisätä koulutusta, työnohjausta ja palvelujärjestelmän ennakoivuutta, jotta lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin voidaan vastata johdonmukaisesti.

Johtopäätöksenä kirjallisuuskatsaus tuo esiin, että lastenpsykiatrisella hoitotyöllä on keskeinen rooli lapsen ja perheen tukemisessa vanhemman sairauden ja kuoleman aikana ja sen jälkeen, ja että ammattilaisten osaamisen vahvistaminen on välttämätöntä vaikuttavan tuen varmistamiseksi