Ikääntyneiden aikuisten yksinäisyyden vähentäminen yhteisöasumisessa: tutkimuksellinen kehittämistyö Yrjö ja Hanna kodeille
Vernooy, Jonna (2025)
Vernooy, Jonna
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121536153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121536153
Tiivistelmä
Yksinäisyydellä tarkoitetaan ihmissuhteiden laadun tai määrän ristiriitaa yksilön omien toiveiden kanssa. Tilastojen mukaan ikääntyneet aikuiset kokevat Suomessa eniten yksinäisyyttä. Syitä tähän voi olla monia: fyysisen ja/tai kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen, läheisten ihmisten poismeno tai esimerkiksi käytännölliset asiat, kuten eläkkeelle jääminen. Ikääntyneiden yksinäisyyden ja hyvinvoinnin välille on tutkimuksissa löydetty vahva yhteys. Näin yksinäisyyden vähentämiseen on perusteltua pyrkiä.
Yhteisöasumisessa, jossa on mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin ja yhdessä tekemiseen, on potentiaalia ikääntyneiden yksinäisyyden helpottamiseen. Kuitenkin tutkimuksissa myös yhteisöasumisen piirissä olevat asukkaat ovat kertoneet kokevansa yksinäisyyttä. Toimeksiantaja Yrjö ja Hanna kodit toivoivat tietoa heidän yhteisöasumisen yksikkönsä tilanteesta yksinäisyyden suhteen. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkivan kehittämistoiminnan avulla muodostaa uusi toimintamalli, jonka avulla yksinäisyyttä voidaan pyrkiä vähentämään, sekä selvittää asukkaiden yksinäisyyden kokemista.
Tutkimuksessa selvisi, että myös toimeksiantajan asumisyksikössä koetaan Suomen keskiarvoja vastaavia määriä yksinäisyyttä. Valtaosa asukkaista myös uskoo, että yhteisössä asuu ihmisiä, jotka jäävät toiminnoista pois ja siksi altistuvat yksinäisyydelle. Asukkaiden haastattelussa nousi esille haasteet tiedottamisessa ja syitä siihen, miksi aktiviteetteihin ei aina osallistuta. Näitä ovat esimerkiksi omat toimintakyvyn haasteet. Tutkivan kehittämistoiminnan lopputuloksena tuli ehdotus madaltaa kynnystä asukkaille kautta linjan, esimerkiksi kehittää tiedottamista kaikkien asukkaiden toimintakykyä ajatellen, sekä mukauttaa aktiviteettejä niin, että niihin voi jokainen halukas osallistua. Asukkaat olivat sitä mieltä, että aktiviteettejä on jo runsaasti, joten yhteisöön ei ehdotettu uutta sosiaalisuuteen pyrkivää aktiviteettiä, vaikka kirjallisuuskatsauksen tuloksena nämä voivatkin olla hyvin tehokkaita yksinäisyyden vähentämisessä.
Aihetta ei ole tutkittu Suomessa aiemmin juuri laisinkaan, vaikka ongelma onkin juuri Suomessa iso ja väestönrakenne muuttuu niin, että suuret ikäluokat ikääntyvät. Aihe on kuitenkin tutkittavana vaikea, sillä aihe on arka ja aiheuttaa häpeää. Tutkimukset voisivat kuitenkin tuoda lisää tietoa siitä, miten ongelma olisi ratkaistavissa juuri Suomessa.
Yhteisöasumisessa, jossa on mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin ja yhdessä tekemiseen, on potentiaalia ikääntyneiden yksinäisyyden helpottamiseen. Kuitenkin tutkimuksissa myös yhteisöasumisen piirissä olevat asukkaat ovat kertoneet kokevansa yksinäisyyttä. Toimeksiantaja Yrjö ja Hanna kodit toivoivat tietoa heidän yhteisöasumisen yksikkönsä tilanteesta yksinäisyyden suhteen. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkivan kehittämistoiminnan avulla muodostaa uusi toimintamalli, jonka avulla yksinäisyyttä voidaan pyrkiä vähentämään, sekä selvittää asukkaiden yksinäisyyden kokemista.
Tutkimuksessa selvisi, että myös toimeksiantajan asumisyksikössä koetaan Suomen keskiarvoja vastaavia määriä yksinäisyyttä. Valtaosa asukkaista myös uskoo, että yhteisössä asuu ihmisiä, jotka jäävät toiminnoista pois ja siksi altistuvat yksinäisyydelle. Asukkaiden haastattelussa nousi esille haasteet tiedottamisessa ja syitä siihen, miksi aktiviteetteihin ei aina osallistuta. Näitä ovat esimerkiksi omat toimintakyvyn haasteet. Tutkivan kehittämistoiminnan lopputuloksena tuli ehdotus madaltaa kynnystä asukkaille kautta linjan, esimerkiksi kehittää tiedottamista kaikkien asukkaiden toimintakykyä ajatellen, sekä mukauttaa aktiviteettejä niin, että niihin voi jokainen halukas osallistua. Asukkaat olivat sitä mieltä, että aktiviteettejä on jo runsaasti, joten yhteisöön ei ehdotettu uutta sosiaalisuuteen pyrkivää aktiviteettiä, vaikka kirjallisuuskatsauksen tuloksena nämä voivatkin olla hyvin tehokkaita yksinäisyyden vähentämisessä.
Aihetta ei ole tutkittu Suomessa aiemmin juuri laisinkaan, vaikka ongelma onkin juuri Suomessa iso ja väestönrakenne muuttuu niin, että suuret ikäluokat ikääntyvät. Aihe on kuitenkin tutkittavana vaikea, sillä aihe on arka ja aiheuttaa häpeää. Tutkimukset voisivat kuitenkin tuoda lisää tietoa siitä, miten ongelma olisi ratkaistavissa juuri Suomessa.
