Läheisten kokemuksia syömishäiriökriisin keskellä
Porkholm, Jaana; Lahdensuo, Riina (2015)
Porkholm, Jaana
Lahdensuo, Riina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076515
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076515
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata kokemuksia syömishäiriötä sairastavien henkilöiden läheisiltä siitä, miten syömishäiriö on vaikuttanut heidän elämäänsä. Tutkimus pyrki selvittämään millaisia muutoksia syömishäiriökriisi toi läheisten elämään, oliko saatavilla tarpeeksi tukea, neuvontaa ja ohjausta sekä mitkä tekijät vaikuttivat jaksamiseen.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluiden pohjalta. Haastateltaviksi valikoitiin henkilöitä, jotka olivat kokeneet syömishäiriökriisin lähipiirissään. Haastateltavia tässä tutkimuksessa oli viisi sekä yksi haastateltava, jota haastattelimme kirjallisesti. Haastattelutilanteet etenivät keskustelun tavoin, jolloin haastattelukysymykset toimivat suuntaa-antavana runkona. Tutkimuksen analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että läheiset kaipaavat syömishäiriökriisin keskellä enemmän tukea. Syömishäiriö tuo läheisten elämään muutoksia, joihin heidän täytyy sopeutua. Näkyviä muutoksia ovat esimerkiksi muutokset arjessa sekä vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin läheisverkon sisällä sekä ulkopuolella. Lisäksi huoli sairastuneesta on suuri, mikä vaikuttaa syömishäiriötä sairastavan läheisen elämään. Läheisillä on valtava halu auttaa syömishäiriötä sairastavaa läheistään, mutta tarvittavia toimintamalleja sekä tarpeellista tietoa ei ole tarpeeksi tarjolla. Sairastunut henkilö eristäytyy sosiaalisista verkostoistaan ja häneen on siksi vaikea saada kontaktia. Haastateltavat kertoivat sosiaalisten suhteidensa muuttuneen syömishäiriökriisin aikana, mutta sen jälkeen välit ovat tiivistyneet ja palautuneet normaaleiksi. Perheen merkitys korostui kriisin aikana, koska siitä läheiset saivat tukea. Lisäksi muu vapaa-ajan vietto sekä työ koettiin tärkeiksi kantaviksi voimiksi syömishäiriökriisin keskellä. Hoitoprosessissa läheiset kertoivat, että heitä ei otettu tarpeeksi huomioon syömishäiriökriisissä. Hoitotaholta saatu neuvonta, ohjaus ja tuki oli jossain määrin riittämätöntä, mutta hoidossa käytetyt perhepalaverit koettiin hyödyllisiksi. Puutteellisen tiedon saannin takia suurin osa haastateltavista haki tietoa itse Internetistä.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluiden pohjalta. Haastateltaviksi valikoitiin henkilöitä, jotka olivat kokeneet syömishäiriökriisin lähipiirissään. Haastateltavia tässä tutkimuksessa oli viisi sekä yksi haastateltava, jota haastattelimme kirjallisesti. Haastattelutilanteet etenivät keskustelun tavoin, jolloin haastattelukysymykset toimivat suuntaa-antavana runkona. Tutkimuksen analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että läheiset kaipaavat syömishäiriökriisin keskellä enemmän tukea. Syömishäiriö tuo läheisten elämään muutoksia, joihin heidän täytyy sopeutua. Näkyviä muutoksia ovat esimerkiksi muutokset arjessa sekä vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin läheisverkon sisällä sekä ulkopuolella. Lisäksi huoli sairastuneesta on suuri, mikä vaikuttaa syömishäiriötä sairastavan läheisen elämään. Läheisillä on valtava halu auttaa syömishäiriötä sairastavaa läheistään, mutta tarvittavia toimintamalleja sekä tarpeellista tietoa ei ole tarpeeksi tarjolla. Sairastunut henkilö eristäytyy sosiaalisista verkostoistaan ja häneen on siksi vaikea saada kontaktia. Haastateltavat kertoivat sosiaalisten suhteidensa muuttuneen syömishäiriökriisin aikana, mutta sen jälkeen välit ovat tiivistyneet ja palautuneet normaaleiksi. Perheen merkitys korostui kriisin aikana, koska siitä läheiset saivat tukea. Lisäksi muu vapaa-ajan vietto sekä työ koettiin tärkeiksi kantaviksi voimiksi syömishäiriökriisin keskellä. Hoitoprosessissa läheiset kertoivat, että heitä ei otettu tarpeeksi huomioon syömishäiriökriisissä. Hoitotaholta saatu neuvonta, ohjaus ja tuki oli jossain määrin riittämätöntä, mutta hoidossa käytetyt perhepalaverit koettiin hyödyllisiksi. Puutteellisen tiedon saannin takia suurin osa haastateltavista haki tietoa itse Internetistä.