Läheisten kokemuksia syömishäiriökriisin keskellä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata kokemuksia syömishäiriötä sairastavien henkilöiden läheisiltä siitä, miten syömishäiriö on vaikuttanut heidän elämäänsä. Tutkimus pyrki selvittämään millaisia muutoksia syömishäiriökriisi toi läheisten elämään, oliko saatavilla tarpeeksi tukea, neuvontaa ja ohjausta sekä mitkä tekijät vaikuttivat jaksamiseen. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluiden pohjalta. Haastateltaviksi valikoitiin henkilöitä, jotka olivat kokeneet syömishäiriökriisin lähipiirissään. Haastateltavia tässä tutkimuksessa oli viisi sekä yksi haastateltava, jota haastattelimme kirjallisesti. Haastattelutilanteet etenivät keskustelun tavoin, jolloin haastattelukysymykset toimivat suuntaa-antavana runkona. Tutkimuksen analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että läheiset kaipaavat syömishäiriökriisin keskellä enemmän tukea. Syömishäiriö tuo läheisten elämään muutoksia, joihin heidän täytyy sopeutua. Näkyviä muutoksia ovat esimerkiksi muutokset arjessa sekä vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin läheisverkon sisällä sekä ulkopuolella. Lisäksi huoli sairastuneesta on suuri, mikä vaikuttaa syömishäiriötä sairastavan läheisen elämään. Läheisillä on valtava halu auttaa syömishäiriötä sairastavaa läheistään, mutta tarvittavia toimintamalleja sekä tarpeellista tietoa ei ole tarpeeksi tarjolla. Sairastunut henkilö eristäytyy sosiaalisista verkostoistaan ja häneen on siksi vaikea saada kontaktia. Haastateltavat kertoivat sosiaalisten suhteidensa muuttuneen syömishäiriökriisin aikana, mutta sen jälkeen välit ovat tiivistyneet ja palautuneet normaaleiksi. Perheen merkitys korostui kriisin aikana, koska siitä läheiset saivat tukea. Lisäksi muu vapaa-ajan vietto sekä työ koettiin tärkeiksi kantaviksi voimiksi syömishäiriökriisin keskellä. Hoitoprosessissa läheiset kertoivat, että heitä ei otettu tarpeeksi huomioon syömishäiriökriisissä. Hoitotaholta saatu neuvonta, ohjaus ja tuki oli jossain määrin riittämätöntä, mutta hoidossa käytetyt perhepalaverit koettiin hyödyllisiksi. Puutteellisen tiedon saannin takia suurin osa haastateltavista haki tietoa itse Internetistä.

The goal of this thesis was to describe experiences about the effects of eating disorders on people’s lives from people whose nearby persons have had an eating disorder. This thesis aims to clarify how eating disorder crisis affects their lives, whether they received enough support, advice and guidance and what factors had an influence on their wellbeing. This thesis was carried out using the qualitative research method. Individual interviews were used as research material where the interviewees had experienced eating disorder as a crisis. Interviewees in this research were five people and one who we interviewed via e-mail. The interviews were carried out as normal conversations where interview questions were a directional frame. The research results were analysed by theming. The results of the research reveal that nearby persons need more support in eating disorder crisis. Eating disorder will bring changes in their lives that they have to adapt to. Visible changes can be changes in everyday life as well as the effects of social relations inside or outside the network. In addition, worrying about the sick person is massive, which affects the entire family’s life. The nearby person has a huge urge to help the people with eating disorder, but the necessary operational models, as well as the necessary information, is not enough to offer. The person who suffers from eating disorder often isolates from their social network and, therefore, it is difficult to keep contact. According to the interviewees, social relations changed during the crisis, but after it they are told to return to normal. The importance of the family was emphasized in crisis, because the patient got support from there. Furthermore, free-time and work were considered to be important and supporting power in eating disorder crisis. In the treatment process, the nearby persons said they were not enough taken into account during the eating disorder crisis. The counselling, guidance and support that they received from organisations was inadequate, but family meetings used in the treatment were considered to be useful. Because of the lack of information, the majority of the interviewees searched for information on the Internet.