Sijoitettujen lasten liikuntatottumukset ja harrastusmahdollisuudet Riihilähteessä

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin sijoitettujen lasten ja nuorten liikuntatottumuksia ja harrastusmahdollisuuksia sijaishuollon arjessa. Työn tavoitteena oli tunnistaa arjen tekijöitä, jotka edistävät tai estävät sijaishuollon lasten liikkumista. Samalla haluttiin tuottaa konkreettisia kehitysehdotuksia toimeksiantajalle. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Riihilähteen lastenkodeissa Säde ja Kide. Aineistoa kerättiin laadullisesti haastattelemalla viittä työntekijää teemahaastattelulla sekä toteuttamalla sähköinen kysely, johon vastasivat molempien yksiköiden työntekijät. Työssä käytettiin fenomenologista lähestymistapaa ja analyysin puolella käytössä oli teemallinen sisällönanalyysi. Menetelmiä yhdistämällä mahdollistettiin ilmiön tarkastelu monesta eri näkökulmasta. Tuloksissa todettiin, ettei ohjattu liikkuminen ole säännöllinen osa arkea ja omaehtoinen liikkuminen jäi monilla tyydyttäväksi. Tunnistaessa keskeisiä esteitä nousi esiin psyykkiset haasteet, matala motivaatio ja aiemmat epäonnistumisen kokemukset. Myös ohjaajien rajalliset resurssit ja arjen kiire koettiin osalliseksi syyksi. Liikunnan koettiin tukevan lasten fyysistä terveyttä, mielen hyvinvointia, arjen rytmiä, osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Nämä erityisesti silloin, kun toiminta on turvallisesti ohjattua ja kaikille yksilöille sopivia. Esitimme johtopäätöksinä, että liikuntaa voisi aikatauluttaa osaksi viikkorakennetta. Kuljetuksia ja aikatauluja tulisi yhteensovittaa. Henkilöstön liikuntaosaamista ja yhteistyötä paikallisten sidosryhmien kanssa tulisi edistää. Tulokset toivat hyödynnettävää tietoa sijoitettujen lasten liikunnasta ja tarjoavat konkreettisia toimenpiteitä aktiivisen ja hyvinvointia tukevan arjen vahvistamiseksi sijaishuollossa. Asiasanat: sijoitetut lapset, sijaishuolto, liikunta, hyvinvointi, osallistuminen