Alumiiniprofiilien valmistuksen kehittäminen : Asetusten ja eräkokojen vaikutus tuotannontehokkuuteen ja laatuun
Tuominiemi, Petri (2025)
Tuominiemi, Petri
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121637249
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121637249
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Mäkelä Alu Oy:n säädettävien alumiiniprofiilien pienerätuotantoa niin, että erät voidaan valmistaa tehokkaasti, laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Teoriassa pienerätuotannon kannattavuutta heikentää se, että aloitus-, asetus- ja säätövaiheiden kiinteä aika- ja materiaalihukka kasvaa suhteellisesti eräkoon pienentyessä. Lean-näkökulmasta keskeistä on prosessin vaihtelun vähentäminen ja standardointi.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena yhdistäen tuotantodata (eräkoot, romu-, asetus- ja säätöajat sekä käyttöasteet) ja prosessin havainnointi. Työssä tarkasteltiin puristusprosessin aloitus-, asetus- ja säätövaiheiden vaikutusta virtaustehokkuuteen, romuprosenttiin, koneiden käyttöasteeseen ja kokonaiskannattavuuteen.
Tulokset osoittivat, että eräkokojen suuri vaihtelu heikentää virtaustehokkuutta ja lisää romua. Romuprosentti vaihteli noin 1–37 %, ja korkeimmat arvot liittyivät pitkittyneisiin aloitus- ja säätövaiheisiin sekä prosessin epävakauteen. Merkittävin yksittäinen hukan lähde oli säätötukien asettamisen aikana syntyvä saharomu, jonka osuus oli noin 3–50 % ja joissakin profiileissa yli puolet kokonaisromusta. Johtopäätöksenä kehittämisen painopiste tulee siirtää vaiheiden yksittäisestä nopeuttamisesta vaihtelun vähentämiseen ja vakiointiin. Ennakoiva valmistelu, asetusten standardointi, mittausdatan hyödyntäminen ja sahausvaiheen romun pienentäminen parantavat käyttöastetta ja pienentävät materiaalihukkaa laadun ja toimitusvarmuuden säilyessä ennallaan.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena yhdistäen tuotantodata (eräkoot, romu-, asetus- ja säätöajat sekä käyttöasteet) ja prosessin havainnointi. Työssä tarkasteltiin puristusprosessin aloitus-, asetus- ja säätövaiheiden vaikutusta virtaustehokkuuteen, romuprosenttiin, koneiden käyttöasteeseen ja kokonaiskannattavuuteen.
Tulokset osoittivat, että eräkokojen suuri vaihtelu heikentää virtaustehokkuutta ja lisää romua. Romuprosentti vaihteli noin 1–37 %, ja korkeimmat arvot liittyivät pitkittyneisiin aloitus- ja säätövaiheisiin sekä prosessin epävakauteen. Merkittävin yksittäinen hukan lähde oli säätötukien asettamisen aikana syntyvä saharomu, jonka osuus oli noin 3–50 % ja joissakin profiileissa yli puolet kokonaisromusta. Johtopäätöksenä kehittämisen painopiste tulee siirtää vaiheiden yksittäisestä nopeuttamisesta vaihtelun vähentämiseen ja vakiointiin. Ennakoiva valmistelu, asetusten standardointi, mittausdatan hyödyntäminen ja sahausvaiheen romun pienentäminen parantavat käyttöastetta ja pienentävät materiaalihukkaa laadun ja toimitusvarmuuden säilyessä ennallaan.