Painovoima - Painottomuus : Matka ihmisyyteen ja taiteeseen
Alho, Alli (2025)
Alho, Alli
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121637017
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121637017
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli ihmisten välisen ymmärryksen lisääminen käyttäen taidetta välineenä. Ilmiö, joka valittiin edustamaan tätä yleistä ihmisyyttä, oli painovoiman ja painottomuuden suhde. Painovoimalla tässä tarkoitettiin elämässä esiintyviä vaikeuksia, mutta myös ihmisen aisteja ja elämää ylläpitäviä perustarpeita. Painottomuudella sen sijaan tarkoitettiin puhdasta iloa, rakkautta, vapautta, korkeammalle abstraktimmalle tasolle nostettua ajattelua, myötätuntoa ja kaikkea mikä meissä on pyhää.
Opinnäytetyössä käytettiin fenomenografista tutkimusmenetelmää, jossa oli vahvasti autoetnografisia piirteitä. Kaikki neljä tutkimusvertailun kohteena olevaa asiaa oli koettu menneisyydessä ja ne vaikuttivat vielä nykyhetkessä. Ensimmäiseksi kohteeksi oli valittu Lalibelan kiveen kaiverretut kirkot Etiopiassa. Toiseksi oli valittu Isenheimin alttaritaulu, joka nykyään sijaitsee Colmarissa Ranskassa. Kolmanneksi Simone Weilin kirjoituksia toisen maailmansodan ajalta ja sitä ennen. Neljänneksi kohteeksi valittiin opinnäytetyön tekijän oma taide ja sen prosessit. Tavoitteeksi oli otettu löytää näistä eri aikoina ja eri maissa olevista kohteista yhteisiä tekijöitä liittyen tutkittavaan ilmiöön.
Sitä mukaa, kun tutkimuksessa edettiin, nousi opinnäytetyön tekijälle kuvanveistäjänä halu löytää tutkimuksen vertailun kohteena olevien kohteiden yhdistävistä tekijöistä konkreettinen muoto. Näytti tarpeelliselta, että abstrakti ajattelu saisi fyysisen muodon ja että konkreettinen jäisi ilman muotoa. Tutkimuksen avulla avattiin tekijänsä omaa ajattelua näkyväksi, mutta se myös antoi vapauden tunnustaa yhteiset aistimme ja perustarpeemme samoin kuin tarpeen abstraktimpaan kokemisen ja pyhän käsitteeseen.
Opinnäytetyössä käytettiin fenomenografista tutkimusmenetelmää, jossa oli vahvasti autoetnografisia piirteitä. Kaikki neljä tutkimusvertailun kohteena olevaa asiaa oli koettu menneisyydessä ja ne vaikuttivat vielä nykyhetkessä. Ensimmäiseksi kohteeksi oli valittu Lalibelan kiveen kaiverretut kirkot Etiopiassa. Toiseksi oli valittu Isenheimin alttaritaulu, joka nykyään sijaitsee Colmarissa Ranskassa. Kolmanneksi Simone Weilin kirjoituksia toisen maailmansodan ajalta ja sitä ennen. Neljänneksi kohteeksi valittiin opinnäytetyön tekijän oma taide ja sen prosessit. Tavoitteeksi oli otettu löytää näistä eri aikoina ja eri maissa olevista kohteista yhteisiä tekijöitä liittyen tutkittavaan ilmiöön.
Sitä mukaa, kun tutkimuksessa edettiin, nousi opinnäytetyön tekijälle kuvanveistäjänä halu löytää tutkimuksen vertailun kohteena olevien kohteiden yhdistävistä tekijöistä konkreettinen muoto. Näytti tarpeelliselta, että abstrakti ajattelu saisi fyysisen muodon ja että konkreettinen jäisi ilman muotoa. Tutkimuksen avulla avattiin tekijänsä omaa ajattelua näkyväksi, mutta se myös antoi vapauden tunnustaa yhteiset aistimme ja perustarpeemme samoin kuin tarpeen abstraktimpaan kokemisen ja pyhän käsitteeseen.
