Nuoret, digipelaaminen ja lastensuojelu : Työntekijöiden kokemuksia ja käytännön työkaluja

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin lastensuojelun työntekijöiden kokemuksia nuorten digipelaamisesta sekä pelaamisen merkityksiä nuorten arjessa lastensuojeluyksiköissä. Tavoitteena oli selvittää, miten työntekijät kuvasivat digipelaamisen vaikutuksia nuorten hyvinvointiin ja arjenhallintaan sekä millaisia konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja he käyttivät tai kokivat tarvitsevansa pelaavien nuorten tukemisessa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kuudella teemahaastattelulla viidestä lastensuojeluyksiköstä ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset osoittivat, että digipelaaminen oli merkittävä ja usein päivittäinen osa nuorten arkea. Pelaaminen tarjosi nuorille iloa, yhteisöllisyyttä, tunnesäätelyn väylän ja onnistumisen kokemuksia, mutta liiallisena se kuormitti unirytmiä, koulunkäyntiä, fyysistä hyvinvointia ja arjen rutiineja. Työntekijät kuvasivat pelaamista yhtä aikaa voimavarana ja riskinä, jonka vaikutukset riippuivat pelaamisen määrästä, motiiveista ja nuoren kokonaistilanteesta. Keskeisiksi työotteiksi nousivat kuunteleva ja objektiivinen suhtautuminen, yhteiset pelihetket, nuoren osallisuutta tukevat pelisäännöt sekä ajankäyttöä jäsentävät välineet, kuten pelipäiväkirjat ja päiväkohtaiset pelisuunnitelmat. Työntekijät kokivat tarvitsevansa lisää koulutusta pelikulttuurista, ongelmallisen pelaamisen tunnistamisesta ja pelien psykologisista sekä kaupallisista rakenteista. Tuloksia voitiin hyödyntää lastensuojelun arjen käytäntöjen, henkilöstön koulutuksen ja pelisivistystä painottavien toimintamallien kehittämisessä nuorten hyvinvoinnin ja sosiaalisen kestävyyden tukemiseksi.