Vapaaehtoisten kokemuksia kriisityöstä
Grönlund, Rasmus (2025)
Grönlund, Rasmus
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121737503
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121737503
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin MIELI Satakunnan mielenterveys ry:n vapaaehtoisten kokemuksia kriisityöstä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia tunteita, ajatuksia, tulkintoja ja merkityksiä tähän työhön ja toimintaympäristöön liitettiin. Kokemusten tutkimisella selvitettiin esimerkiksi sitä, minkälaiset tekijät vaikuttavat vapaaehtoisten hyvinvointiin sekä tukevat tehtävään sitoutumista.
Tutkimus toteutettiin laadullisina haastatteluina, jotka toteutuivat sekä yksilö- että ryhmähaastatteluina. Aineisto analysoitiin teemoittelua, sekä teemojen mukaista sisällönanalyysiä käyttäen, ja analyysin avulla muodostettiin kokonaiskuva vapaaehtoisten kokemuksista.
Tutkimuksessa todettiin, että vapaaehtoisvoimin järjestettävä kriisityö on luonteeltaan erittäin vaativaa, mutta samalla syvästi palkitsevaa ja merkityksellistä. Keskeisenä havaintona oli puheluiden vaativuuden ja niiden määrän lisääntyminen, erityisesti itsetuhoisuutta käsittelevien yhteydenottojen osalta. Toisaalta työn havaittiin edistävän vapaaehtoisten omaa hyvinvointia ja henkilökohtaista kasvua, kuten suvaitsevaisuutta ja kuuntelutaitoja. Työnohjaus ja mahdollisuus jälkipurkuun tunnistettiin välttämättömiksi ja hyvin toimiviksi tuen muodoiksi, jotka ylläpitävät vapaaehtoisten jaksamista.
Tutkimus toteutettiin laadullisina haastatteluina, jotka toteutuivat sekä yksilö- että ryhmähaastatteluina. Aineisto analysoitiin teemoittelua, sekä teemojen mukaista sisällönanalyysiä käyttäen, ja analyysin avulla muodostettiin kokonaiskuva vapaaehtoisten kokemuksista.
Tutkimuksessa todettiin, että vapaaehtoisvoimin järjestettävä kriisityö on luonteeltaan erittäin vaativaa, mutta samalla syvästi palkitsevaa ja merkityksellistä. Keskeisenä havaintona oli puheluiden vaativuuden ja niiden määrän lisääntyminen, erityisesti itsetuhoisuutta käsittelevien yhteydenottojen osalta. Toisaalta työn havaittiin edistävän vapaaehtoisten omaa hyvinvointia ja henkilökohtaista kasvua, kuten suvaitsevaisuutta ja kuuntelutaitoja. Työnohjaus ja mahdollisuus jälkipurkuun tunnistettiin välttämättömiksi ja hyvin toimiviksi tuen muodoiksi, jotka ylläpitävät vapaaehtoisten jaksamista.
