Laatukriteerit käytäntöön sijaishuollossa mentoroivaa työotetta kehittäen
Koski, Suvi (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121737626
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121737626
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kehitettiin mentoroivan ohjaajan työmenetelmä lastensuojelulaitoksen sijaishuoltoyksikköön. Työn tavoitteena oli vahvistaa yksikön laatutyötä sekä selvittää, miten lapsen turvallisuuden tunne, arvostava kohtaaminen ja osallisuus voidaan varmistaa arjen työssä. Kehittämisen taustalla olivat sosiaali- ja terveysministeriön laatukriteerit, joiden mukaan laadukas sijaishuolto perustuu turvalliseen kasvuympäristöön ja kannustavaan ilmapiiriin.
Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksellisena prosessina, jossa hyödynnettiin tulevaisuusverstasmenetelmää ja havainnointia. Työskentely eteni yhteistyössä henkilöstön kanssa, ja kehittämisprosessin aikana kokeiltiin mentoroivan ohjaajan roolia käytännössä. Aineisto koostui havainnointipäiväkirjasta, yhteisistä keskusteluista ja työpajatyöskentelystä, ja se analysoitiin laadullisesti teemoittelemalla.
Tuloksena syntyi menetelmä, jossa mentoroiva ohjaaja toimii vertaisena ohjaajana ja sillanrakentajana teoreettisen ymmärryksen ja käytännön toiminnan väillä. Mentoroivan ohjaajan menetelmä auttoi työntekijöitä tunnistamaan ja jäsentämään laatutyötä arjen käytännöissä, vahvisti reflektiivistä työotetta ja tuki työyhteisön oppimista. Tulokset osoittivat, että turvallisuus, arvostava kohtaaminen ja osallisuus muodostavat laadun perusrakenteen sijaishuollossa. Turvallisuus syntyi ennakoitavasta arjesta, pysyvistä ihmissuhteista ja johdonmukaisesta rajojen asettamisesta, kun taas osallisuutta edistivät lapsen vaikutusmahdollisuudet ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen laatu.
Johtopäätöksenä todettiin, että mentoroiva ohjaaja on käyttökelpoinen ja eettisesti kestävä työmenetelmä sijaishuollon laadun ja työyhteisön reflektiivisyyden vahvistamiseen. Menetelmä edellyttää kuitenkin rakenteellista tukea, selkeää roolikuvausta ja riittäviä resursseja. Jatkokehittämisen suosituksena esitetään mallin vakiinnuttamista, säännöllisten mentorointi- ja reflektiohetkien aikatauluttamista sekä pitkäkestoisen jatkopilotin toteuttamista.
Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksellisena prosessina, jossa hyödynnettiin tulevaisuusverstasmenetelmää ja havainnointia. Työskentely eteni yhteistyössä henkilöstön kanssa, ja kehittämisprosessin aikana kokeiltiin mentoroivan ohjaajan roolia käytännössä. Aineisto koostui havainnointipäiväkirjasta, yhteisistä keskusteluista ja työpajatyöskentelystä, ja se analysoitiin laadullisesti teemoittelemalla.
Tuloksena syntyi menetelmä, jossa mentoroiva ohjaaja toimii vertaisena ohjaajana ja sillanrakentajana teoreettisen ymmärryksen ja käytännön toiminnan väillä. Mentoroivan ohjaajan menetelmä auttoi työntekijöitä tunnistamaan ja jäsentämään laatutyötä arjen käytännöissä, vahvisti reflektiivistä työotetta ja tuki työyhteisön oppimista. Tulokset osoittivat, että turvallisuus, arvostava kohtaaminen ja osallisuus muodostavat laadun perusrakenteen sijaishuollossa. Turvallisuus syntyi ennakoitavasta arjesta, pysyvistä ihmissuhteista ja johdonmukaisesta rajojen asettamisesta, kun taas osallisuutta edistivät lapsen vaikutusmahdollisuudet ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen laatu.
Johtopäätöksenä todettiin, että mentoroiva ohjaaja on käyttökelpoinen ja eettisesti kestävä työmenetelmä sijaishuollon laadun ja työyhteisön reflektiivisyyden vahvistamiseen. Menetelmä edellyttää kuitenkin rakenteellista tukea, selkeää roolikuvausta ja riittäviä resursseja. Jatkokehittämisen suosituksena esitetään mallin vakiinnuttamista, säännöllisten mentorointi- ja reflektiohetkien aikatauluttamista sekä pitkäkestoisen jatkopilotin toteuttamista.