Autonomisen hermoston ylivireyden itsesäätely ja koettu elämänlaatu

Abstract

Stressin ja hermoston ylivireyden yleistyminen loi yhteiskunnallisen tarpeen helposti saavutettaville itsehoidollisille menetelmille, joilla yksilöt voivat tukea omaa hyvinvointiaan. Tehtävänä oli koota ja tunnistaa tutkittuja, itse toteutettavia keinoja autonomisen hermoston ylivireyden rauhoittamiseksi. Tavoitteena oli selvittää, millaisia itsesäätelymenetelmiä oli tutkittu ja miten ne vaikuttivat koettuun elämänlaatuun. Työn teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Polyvagaalista teoriaa ja toimintaterapian Occupational Adaptation (OA) -mallia. Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin tietokannoista PubMed, CINAHL Ultimate ja Science Direct. Haku rajattiin vuosina 2015–2025 julkaistuihin vertaisarvioituihin artikkeleihin, joissa arvioitiin itsenäisesti toteutettujen menetelmien vaikutusta koettuun hyvinvointiin. Seulonnan jälkeen analyysiin valittiin 19 tutkimusta. Aineisto analysoitiin sisältöanalyysillä, ja tulokset jaettiin viiteen teemaan: Mindfulness ja meditaatio, Teknologiapohjaiset menetelmät, Keholliset ja hengitykseen perustuvat rentoutusmenetelmät, Kirjoittaminen ja mielikuvat sekä Luontoympäristöön perustuvat menetelmät. Tulokset osoittivat, että kaikki tarkastellut itsesäätelymenetelmät tukivat autonomisen hermoston tasapainottumista. Mindfulnessin ja kehollisten harjoitteiden havaittiin usein lisäävän sykevälinvaihtelua (HRV) tai laskevan kortisolitasoja, mikä viittasi parasympaattisen hermoston aktivoitumiseen. Yhteinen löydös oli, että menetelmät lievittivät stressi- ja ahdistusoireita, paransivat unenlaatua ja vahvistivat koettua psyykkistä hyvinvointia. Menetelmät olivat ominaisuuksiltaan helposti arkeen sovellettavissa ja resurssiviisaita. Itsesäätelyyn perustuvat menetelmät tarjosivat tehokkaita ja saavutettavia keinoja ylivireyden rauhoittamiseen ja koetun elämänlaadun parantamiseen. Menetelmien itsenäinen käyttö voi tukea yksilön toimijuutta. Tuloksilla katsottiin olevan merkitystä ennaltaehkäisevässä toimintaterapeuttisessa työssä sekä sosiaalisen kestävyyden edistämisessä. Jatkotutkimusehdotuksena pidettiin tärkeänä vertailevien tutkimusten toteuttamista eri menetelmien tehokkuudesta samoilla mittareilla.