Elinluovutusosaamisen kehittäminen Satasairaalassa. Koulutussuunnitelman ja tukimateriaalin laatiminen koulutuksia ja DCD-menetelmän käyttöönottoa varten.
Aro, Henna (2025)
Aro, Henna
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121837867
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121837867
Tiivistelmä
Suomessa on otettu käyttöön elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen (DCD, Donation after Circulatory Death) vastaamaan pulaan elinsiirteistä. Tämä elinluovutusmenetelmä on tällä hetkellä käytössä kaikissa yliopistosairaaloissa sekä muutamassa keskussairaalassa. Menetelmä halutaan laajemmin käyttöön koko Suomessa. Kehittämistyö toteutettiin Satasairaalassa, jossa halutaan vastata omalta osaltaan tähän tarpeeseen. Kehittämistyön tarkoituksena oli laatia Satasairaalan teho- ja tehovalvontaosaston henkilökunnalle koulutussuunnitelma ja tukimateriaali koulutuksiin ja itse DCD-toimintaa varten. Kehittämistyön tavoitteena oli kehittää henkilökunnan osaamista DCD-elinluovuttajan hoidossa. Kehittämistyön avulla haluttiin tunnistaa DCD-elinluovutusprosessiin liittyvät kriittiset tekijät, joiden avulla pystytään koulutussuunnitelma ja -materiaali luomaan.
Kehittämistyö perustui laadulliseen ja osallistavaan lähestymistapaan. Aineistoa kerättiin työpajoissa eri menetelmiä hyödyntäen. Menetelminä olivat aivoriihi, simulaatiot ja niiden purut, ryhmähaastattelut sekä havainnointi. Myös benchmarkingia hyödynnettiin. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Kehittämistyön tuloksena tuotettiin koulutussuunnitelma ja -materiaalia DCD-toiminnan tueksi ja henkilöstön perehdyttämiseen. Tulokset lisäsivät tietoisuutta DCD-prosessin vaiheista, kriittisistä tekijöistä, selkeyttivät eri vaiheita ja vahvistivat yhteistyötä elinluovutukseen osallistuvien toimijoiden välillä.
Tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa keskussairaaloissa, joissa DCD-toimintaa ei ole vielä käynnistetty. Pitkällä aikavälillä kehittämistyön tuotosten odotetaan tukevan DCD-toiminnan turvallista, eettistä ja systemaattista juurruttamista osaksi käytännön toimintaa sekä edistävän elinluovutustoiminnan kokonaisvaltaista kehittämistä.
Kehittämistyö perustui laadulliseen ja osallistavaan lähestymistapaan. Aineistoa kerättiin työpajoissa eri menetelmiä hyödyntäen. Menetelminä olivat aivoriihi, simulaatiot ja niiden purut, ryhmähaastattelut sekä havainnointi. Myös benchmarkingia hyödynnettiin. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Kehittämistyön tuloksena tuotettiin koulutussuunnitelma ja -materiaalia DCD-toiminnan tueksi ja henkilöstön perehdyttämiseen. Tulokset lisäsivät tietoisuutta DCD-prosessin vaiheista, kriittisistä tekijöistä, selkeyttivät eri vaiheita ja vahvistivat yhteistyötä elinluovutukseen osallistuvien toimijoiden välillä.
Tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa keskussairaaloissa, joissa DCD-toimintaa ei ole vielä käynnistetty. Pitkällä aikavälillä kehittämistyön tuotosten odotetaan tukevan DCD-toiminnan turvallista, eettistä ja systemaattista juurruttamista osaksi käytännön toimintaa sekä edistävän elinluovutustoiminnan kokonaisvaltaista kehittämistä.
