Huoltovarmuuskriittisten rahtien merikuljetusreitit Suomeen
Kajava, Paula (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121838072
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121838072
Tiivistelmä
Suomen huoltovarmuus nojaa vahvasti merikuljetuksiin: erityisesti tuonnissa merenkulun häiriöt heijastuvat nopeasti kriittisten hyödykkeiden saatavuuteen. Opinnäytetyössä selvitettiin Suomelle huoltovarmuuskriittisten tavaroiden keskeiset lähtösatamat ja pääasialliset merireitit Suomen satamiin. Tutkimus kohdistui Manner-Suomen merkittävimpiin satamiin (Kantvik, Kokkola, Rauma, Hanko, Kilpilahti, Raahe, Helsinki ja HaminaKotka) ja tavaralajeihin, joiden lasti oli alustyypistä luotettavasti pääteltävissä: raakaöljy, nestekaasu (LPG), malmit ja rikasteet, kemikaalit sekä vilja.
Alusten tyypillisten reittien tunnistamiseksi aineistona käytettiin PortNet-järjestelmän laivakohtaisia saapumis- ja lähtötietoja (1.3.–31.5.2025), Tilastokeskuksen ulkomaan meriliikennetilastoa, Tullin ulkomaankauppatilastoa sekä MarineTraffic-sivuston AIS-havaintoja elo- ja lokakuun välisenä aikana 2025. Alusten IMO-tunnusten avulla varmistettiin alustyypit ja reittiparien toistuvuus.
Tulokset osoittivat reittien ja lähtöpisteiden keskittymistä: raakaöljyn tuonti suuntautuu yksinomaan Kilpilahteen pääosin Norjan Mongstadista; nestekaasuvirrat kulkevat pääasiassa Belgian Antwerpenistä, Ruotsin Stenungsundista ja Yhdysvalloista; malmit ja rikasteet tuodaan pääosin Ruotsin Luleåsta Raaheen; kemikaalivirrat ovat hajautuneempia, painottuen Alankomaiden Rotterdamiin sekä Pohjois-Amerikkaan ja Norjaan. Viljan osalta tilastot korostavat Kantvikin ja Liettuan Klaipedan yhteyttä, mutta Kantvikiin saapuneiden alusten tyyppi (yleisrahti) jättää lastin määrittämisen epävarmaksi. Itämeren pullonkaulat (Tanskan salmet, Kielin kanava) muodostavat koko järjestelmää koskevan riskin. Satamien erikoistuminen lisää normaalioloissa tehokkuutta, mutta kasvattaa häiriöherkkyyttä poikkeusoloissa.
Keskeisiä jatkotutkimusaiheita ovat reitti- ja lähtömaadiversiteetin vahvistaminen, varareitityssuunnitelmien konkretisointi kriittisille virroille sekä lasti- ja reittitiedon saatavuuden parantaminen. Työn rajoitteita olivat PortNetin julkisista tiedoista puuttuva lasti-informaatio, AIS-historiadatan rajallinen saatavuus ja tarkastelun ajoittuminen keväälle sekä syksylle 2025, mikä heikensi vuosisyklien kattavuutta.
Alusten tyypillisten reittien tunnistamiseksi aineistona käytettiin PortNet-järjestelmän laivakohtaisia saapumis- ja lähtötietoja (1.3.–31.5.2025), Tilastokeskuksen ulkomaan meriliikennetilastoa, Tullin ulkomaankauppatilastoa sekä MarineTraffic-sivuston AIS-havaintoja elo- ja lokakuun välisenä aikana 2025. Alusten IMO-tunnusten avulla varmistettiin alustyypit ja reittiparien toistuvuus.
Tulokset osoittivat reittien ja lähtöpisteiden keskittymistä: raakaöljyn tuonti suuntautuu yksinomaan Kilpilahteen pääosin Norjan Mongstadista; nestekaasuvirrat kulkevat pääasiassa Belgian Antwerpenistä, Ruotsin Stenungsundista ja Yhdysvalloista; malmit ja rikasteet tuodaan pääosin Ruotsin Luleåsta Raaheen; kemikaalivirrat ovat hajautuneempia, painottuen Alankomaiden Rotterdamiin sekä Pohjois-Amerikkaan ja Norjaan. Viljan osalta tilastot korostavat Kantvikin ja Liettuan Klaipedan yhteyttä, mutta Kantvikiin saapuneiden alusten tyyppi (yleisrahti) jättää lastin määrittämisen epävarmaksi. Itämeren pullonkaulat (Tanskan salmet, Kielin kanava) muodostavat koko järjestelmää koskevan riskin. Satamien erikoistuminen lisää normaalioloissa tehokkuutta, mutta kasvattaa häiriöherkkyyttä poikkeusoloissa.
Keskeisiä jatkotutkimusaiheita ovat reitti- ja lähtömaadiversiteetin vahvistaminen, varareitityssuunnitelmien konkretisointi kriittisille virroille sekä lasti- ja reittitiedon saatavuuden parantaminen. Työn rajoitteita olivat PortNetin julkisista tiedoista puuttuva lasti-informaatio, AIS-historiadatan rajallinen saatavuus ja tarkastelun ajoittuminen keväälle sekä syksylle 2025, mikä heikensi vuosisyklien kattavuutta.