Sijoitettujen lasten sisaruussuhteet: Miksi ne merkitsevät ja miten niitä tuetaan?
Heino, Heidi; Wahlman, Jenni (2025)
Heino, Heidi
Wahlman, Jenni
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121838129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121838129
Tiivistelmä
Lastensuojelu koskettaa vuosittain merkittävää osaa suomalaisista perheistä. Vuonna 2024 Suomessa oli yhteensä 17 100 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle, ja näihin sijoituksiin sisältyy myös sisaruksia. Sisarusten sijoitusmuodot vaihtelevat: osa sijoitetaan yhdessä, osa erikseen, ja joissakin tapauksissa toinen sisarus jää perheeseen. Sijoitusmuodolla on keskeinen vaikutus lapsen ja hänen sisarustensa välisiin suhteisiin. Tämän integratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella, mitkä tekijät sijaishuollon kontekstissa vaikuttavat sijoitettujen lasten sisaruussuhteisiin ja millä tavoin sijaishuollon ammattilaiset voivat tukea näiden suhteiden ylläpitämistä ja vahvistamista.
Aihe nousi tutkimuskohteeksi paitsi tekijöiden ammatillisesta kokemuksesta, myös tarpeesta täydentää Suomessa edelleen vähäistä tutkimustietoa sisaruussuhteiden merkityksestä lastensuojelussa. Lisäksi tutkimus tukee toimeksiantaja SataSoila-hankkeen tavoitteita, joissa keskeisenä päämääränä on vahvistaa sijoitettujen sisarusten välisiä suhteita.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan sisaruussuhteet muodostavat sijoitetuille lapsille merkittävän voimavaran. Ne tukevat emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia, lisäävät turvallisuuden tunnetta sekä edistävät sopeutumista sijoituksen aikana. Lämpimät, läheiset ja luottamukselliset sisaruussuhteet vahvistavat lasten resilienssiä ja tarjoavat keskeisiä suojaavia tekijöitä.
Sisaruussuhteiden tukeminen edellyttää johdonmukaista ja suunnitelmallista työskentelyä, jossa ammattilaisilla on keskeinen rooli. Keskeisiksi käytännöiksi nousivat muun muassa säännöllinen yhteydenpito, sisarusten osallistaminen heitä koskeviin päätöksiin sekä turvallisten tapaamisten mahdollistaminen. Kirjallisuudessa tuodaan esille myös rakenteellisia haasteita, jotka liittyvät sisarusten sijoittamiseen ja yhteydenpitoon. Myös lainsäädäntö, organisaatiokäytännöt ja ammattilaisten asenteet vaikuttavat merkittävästi sisaruussuhteiden ylläpitämiseen.
Katsauksen perusteella sisaruussuhteiden tukeminen tulisi nähdä keskeisenä osana lapsen hyvinvoinnin, identiteetin ja kiinnittymisen edistämistä. Tulokset tarjoavat konkreettisia näkökulmia sijaishuollon kehittämiseen, ammattilaisten osaamisen vahvistamiseen sekä jatkotutkimusten suuntaamiseen.
Aihe nousi tutkimuskohteeksi paitsi tekijöiden ammatillisesta kokemuksesta, myös tarpeesta täydentää Suomessa edelleen vähäistä tutkimustietoa sisaruussuhteiden merkityksestä lastensuojelussa. Lisäksi tutkimus tukee toimeksiantaja SataSoila-hankkeen tavoitteita, joissa keskeisenä päämääränä on vahvistaa sijoitettujen sisarusten välisiä suhteita.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan sisaruussuhteet muodostavat sijoitetuille lapsille merkittävän voimavaran. Ne tukevat emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia, lisäävät turvallisuuden tunnetta sekä edistävät sopeutumista sijoituksen aikana. Lämpimät, läheiset ja luottamukselliset sisaruussuhteet vahvistavat lasten resilienssiä ja tarjoavat keskeisiä suojaavia tekijöitä.
Sisaruussuhteiden tukeminen edellyttää johdonmukaista ja suunnitelmallista työskentelyä, jossa ammattilaisilla on keskeinen rooli. Keskeisiksi käytännöiksi nousivat muun muassa säännöllinen yhteydenpito, sisarusten osallistaminen heitä koskeviin päätöksiin sekä turvallisten tapaamisten mahdollistaminen. Kirjallisuudessa tuodaan esille myös rakenteellisia haasteita, jotka liittyvät sisarusten sijoittamiseen ja yhteydenpitoon. Myös lainsäädäntö, organisaatiokäytännöt ja ammattilaisten asenteet vaikuttavat merkittävästi sisaruussuhteiden ylläpitämiseen.
Katsauksen perusteella sisaruussuhteiden tukeminen tulisi nähdä keskeisenä osana lapsen hyvinvoinnin, identiteetin ja kiinnittymisen edistämistä. Tulokset tarjoavat konkreettisia näkökulmia sijaishuollon kehittämiseen, ammattilaisten osaamisen vahvistamiseen sekä jatkotutkimusten suuntaamiseen.
