Happi loppuu joskus kun laulaa liikaa: lapsikuorolaisten kokemuksia Saapasjalkakissa-oopperaproduktioon osallistumisesta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten lapset hahmottavat oopperaa taidemuotona, millaisia kokemuksia he saavat osallistumisestaan kuoroprojektiin ja miten osallistuminen vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja tunteisiinsa oopperaa kohtaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa aineisto koostui kuudesluokkalaisten lasten narratiiveista ja ryhmähaastattelusta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja se jäsentyi viiteen keskeiseen teema-alueeseen: yleiset kokemukset oopperaproduktiosta, sosiaaliset ulottuvuudet, taidollinen kehittyminen ja osallistumiseen liittyvät muut myönteiset asiat sekä haasteet.

Tulokset osoittivat, että lapset kokivat oopperan elämyksellisenä ja monimuotoisena taidemuotona, jossa yhdistyivät laulaminen, näytteleminen, tanssi ja draama. Kuoroprojekti tarjosi lapsille merkityksellisiä sosiaalisia kokemuksia. Lapset kuvasivat oppineensa uusia laulutaitoja, esiintymisvarmuutta, keskittymistä ja draamallista ilmaisua. Projektin kuormittavia puolia olivat ajankäytön haasteet, esiintymisjännitys ja fyysiset rasitukset. Osallistuminen lisäsi lasten kiinnostusta oopperaa kohtaan ja muutti ennakkokäsityksiä oopperasta taidemuotona positiiviseen suuntaan.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasten oopperaprojektit voivat pedagogisesti suunniteltuina vahvistaa musiikillista rohkeutta, sosiaalista osallisuutta ja myönteistä minäkuvaa sekä tarjota konkreettisia, elämyksellisiä taidekokemuksia. Tutkimus tukee käsitystä, että osallistava ooppera tarjoaa lapsille merkittäviä taidollisia ja sosiaalisia kehitysmahdollisuuksia ja innostaa heitä laulamaan, osallistumaan ja kiinnostumaan taiteesta.