Liikkumista sisältävien taukojen vaikutus korkeakouluopiskelijan itsearvioituun vireyteen ja oppitunnilla viihtymiseen

Abstract

Suomen korkeakouluopiskelijoista noin kolmannes istuu arkisin vähintään 12 tuntia vuorokaudessa. Istumisen ja paikallaanolon suuri määrä on aikuisilla yhdistetty huonoihin terveysvaikutuksiin kuten sydän- ja verisuonitautien, ylipainon, syövän ja tyypin 2 diabeteksen lisääntymiseen. Maailman terveysjärjestön suositusten mukaan paikallaan vietettyä aikaa tulisi tauottaa ja minkä tahansa intensiteetin liikkumista lisätä paikallaanolon sijaan.

Toiminnallinen liikkumista sisältävä oppiminen ja aktiiviset tauot oppitunneilla mahdollistavat enemmän aktiivisuutta päivän aikana, tauottavat yhtäjaksoista istumista ja tukevat näin opiskelijan terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi liikkuminen edistää useita oppimisen kognitiivisia edellytyksiä, kuten tarkkaavaisuutta ja muistia ja lisää oppitunneilla viihtymistä.

Opinnäytetyö toteutettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Likesin toimeksiannosta ja sen tarkoituksena oli vahvistaa pitkäaikaista paikallaanoloa tauottavaa pedagogiikkaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Tavoitteena oli selvittää, miten liikkumista sisältävät tauot vaikuttavat korkeakouluopiskelijoiden kokemaan tilannekohtaiseen vireyteen ja tunneperäiseen oppituntiin kiinnittymiseen. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa syksyllä 2025. Kaksikymmentäseitsemän opiskelijaa osallistui oppitunnille ilman taukoliikuntaa ja oppitunnille, jossa oli kaksi taukoliikuntajaksoa. Opiskelijoiden vireystilaa ja tilannekohtaista tunneperäistä kiinnittymistä mitattiin elektronisella kyselylomakkeella oppituntien aikana. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä lineaarisia sekamalleja, jossa otettiin huomioon vireyteen ja kiinnittymiseen mahdollisesti vaikuttavina muuttujina oppituntiin ja yksilöön liittyvät taustatekijät.

Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella oppituntien aikaisella taukoliikunnalla ei ollut vaikutusta korkeakouluopiskelijan kokemaan vireyteen tai tunneperäiseen oppituntiin kiinnittymiseen, joka on ristiriidassa aikaisempiin tutkimustuloksiin nähden. Taukoliikuntaa merkityksellisemmiksi tekijöiksi vireyden muutoksen ja oppituntiin kiinnittymisen taustalla nousivat oppituntien sisällöt ja oppitunnin alkuosan vireys, tunneperäisen kiinnittymisen taustalla myös edeltävän yön uni, jotka ovat jatkotutkimuksissakin huomioon otettavia taustatekijöitä. Tutkimuksen rajoitteeksi muodostui pieneksi jäänyt otoskoko ja tutkimusasetelman satunnaistamattomuus. Liikkumista sisältävien menetelmien käyttö on toteutettavissa korkeakouluopetuksessa mutta jatkotutkimusta liikkumisen välittömistä vaikutuksista korkeakouluopiskelijoiden oppimisvalmiuksiin ja oppituntiin kiinnittymiseen edelleen tarvitaan menetelmien käytön yleistymiseksi.