Itsemurhariskissä olevan potilaan tunnistaminen perusterveydenhuollossa : miepä-hoitajien kokemuksia
Ojala, Kati (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121938549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121938549
Tiivistelmä
Koko maailmassa kuolee vuosittain yli 800 000 ihmistä itsemurhan seurauksena. Suomessa itsemurhien määrä on vaihdellut vuosittain. Vaikka itsemurhien määrä on lähes puolittunut 1990-luvulta lähtien, päätyi vuonna 2024 vielä 761 ihmistä kuolemaan itsemurhan kautta. Itsemurhia pyritään ehkäisemään kansainvälisesti ja Suomessa erillisen itsemurhien ehkäisyohjelman, järjestötyön, hankkeiden ja terveydenhuollon erilaisten palvelujen keinoin.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ryhmähaastattelujen avulla perusterveydenhuollon mielenterveys- ja päihdehoitajien kokemuksia itsemurhariskin tunnistamisesta. Työn tavoite on kehittää saatujen tulosten perusteella itsemurhariskin tunnistamiseen perustuvaa toimintaa miepä-hoitajien vastaanotoilla.
Tutkimusaineisto kerättiin Teams-sovelluksessa toteutetuilla hoitajien ryhmähaastatteluilla keväällä 2025. Tutkimukseen osallistujat valikoituivat tarkoituksenmukaisella otannalla mielenterveys- ja päihdehoitajien esihenkilön välittämän kutsun kautta. Tutkimukseen tavoiteltiin osallistujaksi 9 henkilöä, joista lopulta tutkimukseen osallistui 8. Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen.
Tutkimustuloksissa nousi esiin sekä itsemurhariskin tunnistamista helpottavia että sitä hankaloittavia tekijöitä. Tunnistamista helpottavat tekijät voivat olla joko potilas- tai hoitosuhdelähtöisiä, hoitajalähtöisiä tai organisaation mahdollistamia. Myös tunnistamisen vaikeudet ja haasteet voivat liittyä potilaaseen tai hoitosuhteeseen, hoitajaan tai organisaatioon.
Tutkimustuloksissa nousi esiin yhteneviä kehittämisehdotuksia, joista merkittävimpänä yhteistyön ja toiminnan kehittäminen mielenterveys- ja päihdehoitajien ja muiden perusterveydenhuollon vastaanottopalveluiden välillä Kymenlaakson hyvinvointialueella. Järjestämällä lisäkoulutusta perusterveydenhuoltoon itsemurhariskin tunnistamisesta ja jatkohoidon ja hoidon porrastuksen prosesseja selkeyttämällä voisi potilas saada apua itsetuhoisiin ajatuksiin entistä aiemmin ja tehokkaammin.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ryhmähaastattelujen avulla perusterveydenhuollon mielenterveys- ja päihdehoitajien kokemuksia itsemurhariskin tunnistamisesta. Työn tavoite on kehittää saatujen tulosten perusteella itsemurhariskin tunnistamiseen perustuvaa toimintaa miepä-hoitajien vastaanotoilla.
Tutkimusaineisto kerättiin Teams-sovelluksessa toteutetuilla hoitajien ryhmähaastatteluilla keväällä 2025. Tutkimukseen osallistujat valikoituivat tarkoituksenmukaisella otannalla mielenterveys- ja päihdehoitajien esihenkilön välittämän kutsun kautta. Tutkimukseen tavoiteltiin osallistujaksi 9 henkilöä, joista lopulta tutkimukseen osallistui 8. Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen.
Tutkimustuloksissa nousi esiin sekä itsemurhariskin tunnistamista helpottavia että sitä hankaloittavia tekijöitä. Tunnistamista helpottavat tekijät voivat olla joko potilas- tai hoitosuhdelähtöisiä, hoitajalähtöisiä tai organisaation mahdollistamia. Myös tunnistamisen vaikeudet ja haasteet voivat liittyä potilaaseen tai hoitosuhteeseen, hoitajaan tai organisaatioon.
Tutkimustuloksissa nousi esiin yhteneviä kehittämisehdotuksia, joista merkittävimpänä yhteistyön ja toiminnan kehittäminen mielenterveys- ja päihdehoitajien ja muiden perusterveydenhuollon vastaanottopalveluiden välillä Kymenlaakson hyvinvointialueella. Järjestämällä lisäkoulutusta perusterveydenhuoltoon itsemurhariskin tunnistamisesta ja jatkohoidon ja hoidon porrastuksen prosesseja selkeyttämällä voisi potilas saada apua itsetuhoisiin ajatuksiin entistä aiemmin ja tehokkaammin.