Komorbiditeetin huomioiminen autismikirjon häiriön kuntoutuksessa

Abstract

Opinnäytetyön tehtävä oli selvittää, miten komorbiditeetti voidaan huomioida nuorten ja nuorten aikuisten autismikirjon häiriön kuntoutukseen osallistumisessa. Tutkimuksen aihe rajattiin ryhmäkuntoutukseen ja kognitiivisiin terapioihin, joita olivat kognitiivinen remediaatioterapia ja kognitiivinen käyttäytymisterapia. Kohderyhmä oli 14-25-vuotiaat nuoret, joilla oli diagnosoitu autismikirjon häiriö ja vähintään yksi samanaikainen psykiatrinen sairaus.

Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin MEDLINE, ProQuest, CINAHL Ultimate ja Sage Journals-tietokannoista. Hakulausekkeet kohdistettiin nuorten kuntoutukseen ja terapiaan. Siivilöinnin ja seulonnan jälkeen aineistoon valittiin seitsemän kansainvälistä artikkelia Ruotsista, Kanadasta, Australiasta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Osa tutkimuksista oli tehty yhteistyössä kahden eri maan välillä.

Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista menetelmää. Aineistosta havaittiin pääteemoiksi kuntoutuksen menetelmät, psykiatrinen komorbiditeetti, kuntoutuksen vaikuttavuus ja komorbiditeetin huomioiminen. Ryhmäkuntoutuksen osalta pääteemoiksi havaittiin työelämätaidot, kognitiiviset taidot, sosiaaliset taidot ja arjenhallinta. Teemoittelu vastasi kysymyksiin siitä, millaisia asioita autismikirjolla olevien nuorten aikuisten kuntoutuksessa tulee painottaa ja miten komorbiditeetti voidaan ottaa huomioon nuorten osallistumisessa kuntoutukseen. Kirjallisuuskatsaus pystyi vastaamaan asetettuihin tutkimuskysymyksiin.

Pääjohtopäätöksenä havaittiin, että kansainvälisesti ryhmäkuntoutus oli yleisin käytössä oleva kuntoutusmuoto autismikirjolla olevilla nuorille, joilla oli samanaikainen psykiatrinen sairaus. Suomessa järjestettävistä kuntoutusmuodoista Oma Väylä -kuntoutus oli tavoitteeltaan lähimpänä tutkimusaineiston kuntoutusmuotoja. Toisena johtopäätöksenä havaittiin, että kognitiivisissa terapiamalleissa mukautukset, joilla autismikirjon häiriö otettiin huomioon terapiaan osallistumisessa, olivat hyvin laajoja. Asiakkaan yksilölliset tarpeet voitiin ottaa huomioon kummassakin kuntoutusmuodossa. Ryhmäkuntoutuksissa mukautuksia havaittiin kahdessa eri ryhmäkuntoutuksessa. Näitä mukautuksia olivat nuorten uupumuksen tason tarkkailu alkukartoituksen aikana, ohjeisiin annetut tarkennukset ja etäyhteydenpito omaan mentoriin.