Ampumaradan häiritsevyys asuinalueella – väestötutkimus

Abstract

Ampumaratamelun äänitason ohjearvojen tulisi perustua väestötutkimuksiin. Sellaisia ei kuitenkaan ole tehty Suomessa. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten pihamaalla koettu ampumaratamelun korkea häiritsevyys riippuu äänitasosta (annosvastesuhde). Kolmen ampumaradan (Harjavalta, Leppävesi ja Puumala) äänitasot mallinnettiin kaikkien niiden talouksien pihamaille, jotka sijaitsivat 1—2 km säteellä ampumaradoista. Mallinnukset tarkistettiin mittauksin kullakin radalla. Talouksiin (N=1816) lähetettiin postitse kysely, johon pystyi vastaamaan joko paperisesti tai sähköisesti. Yhteensä vastaajia oli 223. Korkea melun häiritsevyys (%HA) riippui selvästi äänitasosta. Korkeaa häiritsevyyttä ei esiintynyt, kun päivä-ilta-yöäänitaso Lden <25 dB (ilman impulssikorjausta). Tästä suuremmilla arvoilla korkea häiritsevyys kasvoi, kun Lden kasvoi. Ampumaradalla ei ollut yhteyttä tuloksin, eli annosvastesuhde oli samankaltainen kaikilla radoilla. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että yli 25 dB Lden äänitasoja tulisi välttää, mikäli halutaan korkean häiritsevyyden olevan alle 10 % tasolla. Tätä tasoa pidetään kynnysarvona monissa ohjeistuksissa.