Positiivisen ruokasuhteen edistäminen lasten ja nuorten kerhotoiminnassa : Ruokakasvattajien näkökulmia ja kehittämistarpeita

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten positiivista ruokasuhdetta voidaan edistää lasten ja nuorten kerhotoiminnassa sekä millaisia kokemuksia ja kehittämistarpeita ruokakasvatusta toteuttavilla kasvattajilla oli. Lisäksi työn tavoitteena oli tuottaa podcast -sarja käytännön ruokakasvatustyön tueksi. Työn taustalla oli tarve vahvistaa käytännönläheisiä menetelmiä, materiaaleja ja toimintatapoja, jotka tukevat myönteiset ruokasuhteen rakentumista erilaisissa kasvuympäristöissä.

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, johon vastasi 132 ruokakasvatusta eri toimintaympäristöissä toteuttavaa kasvattajaa. Aineisto analysoitiin yhdistämällä määrällisiä ja laadullisia menetelmiä, mikä mahdollisti sekä ruokakasvatuksen yleisten käytäntöjen että vastaajien kokemuksellisten näkemysten tarkastelun. Määrällinen analyysi kuvasi käytäntöjen yleisyyttä ja vastaajien taustatietoja, ja laadullinen sisällönanalyysi toi esiin arjen haasteet, onnistumiset ja kehittämistarpeet.

Tulokset osoittivat, että ruokakasvatus oli monialainen kokonaisuus, jota toteutettiin varhaiskasvatuksessa, kouluissa, ruokapalveluissa, kerhoissa ja kotona. Keskeisiksi haasteiksi nousivat valikoiva syöminen, aistiherkkyydet, ruokailuympäristöjen rauhattomuus sekä kasvattajien vaihteleva koulutustausta. Myönteisen ruokasuhteen edistämisessä korostuivat toiminnallisuus, turvallinen ilmapiiri ja lasten osallisuus. Tulosten perusteella Harrastamisen Suomen mallin kerhotoiminta tarjosi hyvät mahdollisuudet ruokasuhteen tukemiseen, sillä sen joustava ja vapaaehtoinen toimintaympäristö mahdollisti yksilöllisen ja lapsilähtöisen työskentelyn. Tuloksia voidaan hyödyntää ruokakasvatuksen kehittämisessä ja kerhotoiminnan suunnittelussa ja tuotettuja podcasteja käytännön ruokakasvatuksen tukena ohjaajan oman osaamisen lisäämiseksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ruokakasvatuksen kehittäminen edellyttää selkeitä materiaaleja, ohjaajien täydennyskoulutusta ja yhtenäisiä toimintamalleja, jotka huomioivat lasten erilaiset tarpeet.