Yhteinen kudos : kineettisen ryijypraktiikan ruumiiden monilajinen yhteistyö
Okkonen, Helena (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601071089
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601071089
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tavoitteena on opinnäytetyön tekijän taiteellisten työskentelytapojen ja niistä syntyvän taideteoksen määrittely, selkiyttäminen ja perusteleminen osana vakiintunutta nykytaidetta.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on autoetnografinen. Tutkimuksen aineistona on tekijän kineettisen ryijypraktiikan ruumiiden monilajinen yhteistyö ja sen ilmentymä kineettinen ryijy.
Tutkimuksellisen opinnäytetyön tuloksena taiteellinen työskentely on jäsentynyt tarkemmin tekijälleen. Myös praktiikassa tapahtuva ruumiiden monilajinen yhteistyö sekä kineettinen ryijy ovat perustellusti määritelty osaksi posthumanistista, uusmaterialistista ja ekokriittistä nykytaiteen kaanonia.
Päätelmänä tutkimuksellisessa opinnäytetyössä perustellaan, että se mitä tehdään, luo elettyä, todellista maailmaa. Opinnäytetyön johtopäätös on, että taiteellisen praktiikan ihmiskeskeisyyttä haastavat toimintatavat rakentavat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää maailmaa. The aim of this artistic research thesis is to define, clarify, and justify the author’s artistic working methods and the resulting artwork as part of established contemporary art.
The research method oh the thesis is autoethnographic. The research material consists of the author’s kinetic rya practice, the multispecies collaboration of bodies within it, and its manifestation the kinetic rya.
As a result of the research process, the artist’s practice has become more clearly articulated. The multispecies collaboration of bodies within the practice, as well as the kinetic rya, are also justifiably defined as belonging to the posthumanist, new materialist, and ecocritical canon of contemporary art.
The thesis concludes that what is done through practice constitutes the lived, real world. The final argument is that artistic methods which challenge anthropocentrism contribute to the construction of a more ecologically and socially sustainable world.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on autoetnografinen. Tutkimuksen aineistona on tekijän kineettisen ryijypraktiikan ruumiiden monilajinen yhteistyö ja sen ilmentymä kineettinen ryijy.
Tutkimuksellisen opinnäytetyön tuloksena taiteellinen työskentely on jäsentynyt tarkemmin tekijälleen. Myös praktiikassa tapahtuva ruumiiden monilajinen yhteistyö sekä kineettinen ryijy ovat perustellusti määritelty osaksi posthumanistista, uusmaterialistista ja ekokriittistä nykytaiteen kaanonia.
Päätelmänä tutkimuksellisessa opinnäytetyössä perustellaan, että se mitä tehdään, luo elettyä, todellista maailmaa. Opinnäytetyön johtopäätös on, että taiteellisen praktiikan ihmiskeskeisyyttä haastavat toimintatavat rakentavat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää maailmaa.
The research method oh the thesis is autoethnographic. The research material consists of the author’s kinetic rya practice, the multispecies collaboration of bodies within it, and its manifestation the kinetic rya.
As a result of the research process, the artist’s practice has become more clearly articulated. The multispecies collaboration of bodies within the practice, as well as the kinetic rya, are also justifiably defined as belonging to the posthumanist, new materialist, and ecocritical canon of contemporary art.
The thesis concludes that what is done through practice constitutes the lived, real world. The final argument is that artistic methods which challenge anthropocentrism contribute to the construction of a more ecologically and socially sustainable world.