Alipainevuotojen havaitseminen heliumspektrometrillä optisissa kamerajärjestelmissä
Haapakorva, Jarno (2026)
Haapakorva, Jarno
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601081107
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601081107
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin alipainevuotojen havaitsemista heliumspektrometrillä optisissa valvontakamerajärjestelmissä. Työn tavoitteena oli selvittää, kuinka hyvin heliumspektrometrinen vuototestaus soveltuu kamerajärjestelmien tiiviyden arviointiin ja vuotokohtien paikantamiseen sekä miten ympäristöolosuhteet, ja kastepiste vaikuttavat kosteuden kertymiseen ja optisen ikkunan huurtumiseen kameran sisäpinnalla. Työ toteutettiin yhteistyössä Millog Oy:n kanssa, ja mittaukset suoritettiin Turun ja Lievestuoreen toimipaikoissa sekä osittain kenttäolosuhteissa.
Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta optisesta kamerayksilöstä. Kullekin kameralle suoritettiin neljä erilaista testiä: heliumspektrometrinen vuototestaus alipaineessa, heliumspektrometrinen vuototestaus ylipaineessa, perinteinen ali- ja ylipainetestaus ilman merkkikaasua sekä käytönaikainen seuranta. Lisäksi mitattiin lämpötila ja suhteellinen kosteus, joiden perusteella laskettiin kastepiste ja kondensaatiomarginaali ΔT huurtumisriskin arvioimiseksi. Kaikki mittaustulokset dokumentoitiin M-Files-järjestelmän mukaisilla lomakkeilla.
Tulosten perusteella heliumspektrometrinen vuototestaus osoittautui selvästi herkemmäksi ja tarkemmaksi menetelmäksi kuin perinteinen paine-erotestaus. Huoneenlämpötilassa kamerayksilöt vaikuttivat pääosin tiiviiltä, mutta kylmäolosuhteissa, noin −5 °C:ssa tai sen alapuolella, osassa kameroista havaittiin mitattavissa olevia vuotoja. Havaitut vuodot viittasivat tiivistemateriaalien lämpötilasta johtuvaan muutokseen sekä rakenteellisten liitospintojen muutoksiin. Vuotojen todettiin lisäävän kameran sisäistä kosteuden kertymistä ja altistavan huurtumiselle erityisesti tilanteissa, joissa kondensaatiomarginaali ΔT oli pieni tai negatiivinen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että heliumspektrometri on soveltuva ja tehokas mittalaite pienten ja lämpötilariippuvaisten vuotojen havaitsemiseen optisissa kamerajärjestelmissä. Menetelmän yhdistäminen kastepisteanalyysiin parantaa kunnossapidon tarkkuutta ja tukee ennakoivaa huoltoa vaativissa käyttöympäristöissä. Työn tuloksia voidaan hyödyntää huoltomenettelyjen kehittämisessä, rakenteellisten ratkaisujen parantamisessa sekä tulevien vuototestaus- ja mittauskäytäntöjen laadinnassa.
Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta optisesta kamerayksilöstä. Kullekin kameralle suoritettiin neljä erilaista testiä: heliumspektrometrinen vuototestaus alipaineessa, heliumspektrometrinen vuototestaus ylipaineessa, perinteinen ali- ja ylipainetestaus ilman merkkikaasua sekä käytönaikainen seuranta. Lisäksi mitattiin lämpötila ja suhteellinen kosteus, joiden perusteella laskettiin kastepiste ja kondensaatiomarginaali ΔT huurtumisriskin arvioimiseksi. Kaikki mittaustulokset dokumentoitiin M-Files-järjestelmän mukaisilla lomakkeilla.
Tulosten perusteella heliumspektrometrinen vuototestaus osoittautui selvästi herkemmäksi ja tarkemmaksi menetelmäksi kuin perinteinen paine-erotestaus. Huoneenlämpötilassa kamerayksilöt vaikuttivat pääosin tiiviiltä, mutta kylmäolosuhteissa, noin −5 °C:ssa tai sen alapuolella, osassa kameroista havaittiin mitattavissa olevia vuotoja. Havaitut vuodot viittasivat tiivistemateriaalien lämpötilasta johtuvaan muutokseen sekä rakenteellisten liitospintojen muutoksiin. Vuotojen todettiin lisäävän kameran sisäistä kosteuden kertymistä ja altistavan huurtumiselle erityisesti tilanteissa, joissa kondensaatiomarginaali ΔT oli pieni tai negatiivinen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että heliumspektrometri on soveltuva ja tehokas mittalaite pienten ja lämpötilariippuvaisten vuotojen havaitsemiseen optisissa kamerajärjestelmissä. Menetelmän yhdistäminen kastepisteanalyysiin parantaa kunnossapidon tarkkuutta ja tukee ennakoivaa huoltoa vaativissa käyttöympäristöissä. Työn tuloksia voidaan hyödyntää huoltomenettelyjen kehittämisessä, rakenteellisten ratkaisujen parantamisessa sekä tulevien vuototestaus- ja mittauskäytäntöjen laadinnassa.
