Suurten frisbeegolfseurojen opit : harrastajasta aktiiviseksi toimijaksi
Heikkilä, Laura (2026)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601131232
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601131232
Tiivistelmä
Frisbeegolf on kasvanut Suomessa nopeasti, mutta harrastajamäärän kasvu ei ole näkynyt seurojen jäsenmäärissä. Suomen frisbeegolfliiton seuroissa on noin 12 000 jäsentä, vaikka harrastajia arvioidaan olevan jopa miljoona. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten suurimmat frisbeegolfseurat toimivat ja mitä niiden käytännöistä voidaan oppia jäsenhankinnan ja aktiivisuuden lisäämiseksi.
Tutkimus toteutettiin Suomen frisbeegolfliiton toimeksiannosta. Aineisto kerättiin Suomisportin jäsendatasta, seurojen verkkokanavista ja teemahaastatteluista kahdeksan seuran edustajien kanssa. Analyysi tuotti kolme pääteemaa:
Rakenteet ja organisointi – Helppo liittymispolku ja selkeät jäsenedut tukevat jäsenhankintaa.
Yhteisöllisyys – Säännölliset tapahtumat ja aktiivinen viestintä vahvistavat yhteenkuuluvuutta.
Aktiivisuuden tukeminen – Matalan kynnyksen tehtävät, perehdytys ja palkitseminen lisäävät sitoutumista.
Tulosten pohjalta luotiin malli “Harrastajasta seura-aktiiviksi”, jossa polku etenee jäsenhankinnasta yhteisöllisyyden kautta aktiiviseen toimintaan. Tutkimus korostaa selkeän viestinnän, konkreettisten hyötyjen ja systemaattisen tuen merkitystä seurojen elinvoiman vahvistamisessa.
Tutkimus toteutettiin Suomen frisbeegolfliiton toimeksiannosta. Aineisto kerättiin Suomisportin jäsendatasta, seurojen verkkokanavista ja teemahaastatteluista kahdeksan seuran edustajien kanssa. Analyysi tuotti kolme pääteemaa:
Rakenteet ja organisointi – Helppo liittymispolku ja selkeät jäsenedut tukevat jäsenhankintaa.
Yhteisöllisyys – Säännölliset tapahtumat ja aktiivinen viestintä vahvistavat yhteenkuuluvuutta.
Aktiivisuuden tukeminen – Matalan kynnyksen tehtävät, perehdytys ja palkitseminen lisäävät sitoutumista.
Tulosten pohjalta luotiin malli “Harrastajasta seura-aktiiviksi”, jossa polku etenee jäsenhankinnasta yhteisöllisyyden kautta aktiiviseen toimintaan. Tutkimus korostaa selkeän viestinnän, konkreettisten hyötyjen ja systemaattisen tuen merkitystä seurojen elinvoiman vahvistamisessa.