Kohtaamisia koiran kanssa : Koira-avusteisen toiminnan hyödyntäminen kehitysvammaisten hyvinvoinnin ja osallisuuden tukemisessa
Kaupinsalo, Peppiina (2026)
Kaupinsalo, Peppiina
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601141280
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601141280
Tiivistelmä
Eläinavusteinen toiminta on noussut merkittäväksi menetelmäksi sosiaali- ja terveysalalla. Sen keskeinen ajatus on, että eläimen läsnäolo voi lisätä hyvinvointia, rauhoittaa, vahvistaa vuorovaikutusta ja tuoda osallisuuden kokemuksia arkeen. Tämä on erityisen tärkeää kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla, joilla voi olla haasteita kommunikoinnissa, sosiaalisissa suhteissa ja arjen hallinnassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten koira-avusteinen toiminta voi tukea näitä osa-alueita asumisyksikössä.
Työ toteutettiin Salmen Kartanon Palvelukeskuksessa neljänä yksilöllisenä koira-avusteisena tuokiona. Suunnittelussa huomioitiin osallistujan yksilölliset tarpeet, vahvuudet ja toimintakyky sekä koiran hyvinvointi. Tapaamiset sisälsivät ennakoitavia elementtejä, kuten lyhyen kävelylenkin ja rauhoittumishetken, mikä loi turvallisuutta ja tuki vuorovaikutusta. Työkaverina toimi avoin, rohkea ja sosiaalinen staffordshirenbullterrieri Nolan,
Havainnot osoittivat koiran läsnäolon vaikuttavan merkittävästi osallistujan tunnetilaan ja käyttäytymiseen. Fyysinen kontakti, kuten silittäminen, lisäsi rauhallisuutta ja vähensi stressiä. Ilmiö liittyy oksitosiinin erityksen lisääntymiseen, mikä tukee emotionaalista tasapainoa. Osallistuja koki myös onnistumisia ohjatessaan koiraa, mikä vahvisti itsetuntoa. Koira tarjosi välitöntä palautetta ilman arvostelua, mikä loi turvallisen tilan kokeilla ja oppia. Toiminta lisäsi myös osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Osallistuja sai olla aktiivinen toimija, tehdä valintoja ja vaikuttaa toiminnan kulkuun. Hän koki ylpeyttä esitellessään koiraa muille asukkaille, mikä vahvisti hänen asemaansa yhteisössä. Koiran läsnäolo madalsi kynnystä sosiaaliseen kontaktiin ja loi positiivista ilmapiiriä koko asumisyksikössä. Spontaanit kohtaamiset koiran ympärillä lisäsivät keskustelua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koira-avusteinen toiminta on helposti lähestyttävä menetelmä, joka tukee kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvointia ja osallisuutta. Se tarjoaa sosiaalialalle konkreettisen työkalun vuorovaikutuksen, tunnetaitojen ja itsetunnon vahvistamiseen. Menetelmä on joustava ja sovellettavissa yksilöllisesti, kunhan eettisyys ja turvallisuus varmistetaan. Jatkokehittämisen mahdollisuuksia ovat ryhmämuotoiset ja pitkäkestoiset prosessit, jotka voisivat vahvistaa menetelmän vaikuttavuutta entisestään.
Työ toteutettiin Salmen Kartanon Palvelukeskuksessa neljänä yksilöllisenä koira-avusteisena tuokiona. Suunnittelussa huomioitiin osallistujan yksilölliset tarpeet, vahvuudet ja toimintakyky sekä koiran hyvinvointi. Tapaamiset sisälsivät ennakoitavia elementtejä, kuten lyhyen kävelylenkin ja rauhoittumishetken, mikä loi turvallisuutta ja tuki vuorovaikutusta. Työkaverina toimi avoin, rohkea ja sosiaalinen staffordshirenbullterrieri Nolan,
Havainnot osoittivat koiran läsnäolon vaikuttavan merkittävästi osallistujan tunnetilaan ja käyttäytymiseen. Fyysinen kontakti, kuten silittäminen, lisäsi rauhallisuutta ja vähensi stressiä. Ilmiö liittyy oksitosiinin erityksen lisääntymiseen, mikä tukee emotionaalista tasapainoa. Osallistuja koki myös onnistumisia ohjatessaan koiraa, mikä vahvisti itsetuntoa. Koira tarjosi välitöntä palautetta ilman arvostelua, mikä loi turvallisen tilan kokeilla ja oppia. Toiminta lisäsi myös osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Osallistuja sai olla aktiivinen toimija, tehdä valintoja ja vaikuttaa toiminnan kulkuun. Hän koki ylpeyttä esitellessään koiraa muille asukkaille, mikä vahvisti hänen asemaansa yhteisössä. Koiran läsnäolo madalsi kynnystä sosiaaliseen kontaktiin ja loi positiivista ilmapiiriä koko asumisyksikössä. Spontaanit kohtaamiset koiran ympärillä lisäsivät keskustelua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koira-avusteinen toiminta on helposti lähestyttävä menetelmä, joka tukee kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvointia ja osallisuutta. Se tarjoaa sosiaalialalle konkreettisen työkalun vuorovaikutuksen, tunnetaitojen ja itsetunnon vahvistamiseen. Menetelmä on joustava ja sovellettavissa yksilöllisesti, kunhan eettisyys ja turvallisuus varmistetaan. Jatkokehittämisen mahdollisuuksia ovat ryhmämuotoiset ja pitkäkestoiset prosessit, jotka voisivat vahvistaa menetelmän vaikuttavuutta entisestään.
