Etä- ja hybridityön koettu tehokkuus Työnantajien ja työntekijöiden näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella etä- ja hybridityön koettua tehokkuutta työnantajien ja työntekijöiden näkökulmista. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia eri osapuolten kokemuksissa ilmeni. Tarkastelu kohdistui kokemukselliseen tehokkuuteen eikä mitattaviin tuloksiin tai taloudellisiin tunnuslukuihin. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena osana ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Aineisto kerättiin verkkokyselyllä joulukuussa 2025. Kyselyn kohderyhmänä olivat työnantajat ja työntekijät, joilla oli mahdollisuus etä- ja hybridityöhön paikkakunnasta riippumatta. Kyselyyn vastasi yhteensä n = 81 henkilöä. Aineisto analysoitiin kuvailevin menetelmin hyödyntäen prosenttijakaumia ja mediaaneja. Tarkastelun kohteena olivat työnantajien ja työntekijöiden arviot etä-, hybridi- ja lähityön vaikutuksista työn sujuvuuteen, vuorovaikutukseen ja työn tekemisen edellytyksiin. Tulokset osoittivat, että etä- ja hybridityö tukivat erityisesti yksilöllistä työskentelyä, ajankäytön hallintaa ja työrauhaa. Työntekijät kokivat näiden tekijöiden edistävän työn sujuvuutta ja jaksamista selkeämmin kuin työnantajat. Työnantajien näkökulmasta vaikutukset näyttäytyivät maltillisempina ja painottuivat työn kokonaisuuden hallintaan ja organisatorisiin rakenteisiin. Molemmissa ryhmissä vuorovaikutukseen, tiedon jakamiseen ja yhteisöllisyyteen liittyvät kokemukset olivat osin ristiriitaisia, erityisesti etä- ja hybridityössä. Tulokset viittasivat siihen, että yhteisöllisyys ei synny itsestään, vaan edellyttää tietoista johtamista sekä vuorovaikutusta tukevia rakenteita. Työn koettu tehokkuus ei ollut sidoksissa yksittäiseen työmuotoon, vaan siihen, miten työ oli organisoitu, johdettu ja millaiset edellytykset vuorovaikutukselle oli luotu. Lähityö näyttäytyi merkityksellisenä erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden näkökulmasta, kun taas etä- ja hybridityö tukivat yksilöllistä työskentelyä, joustavuutta ja keskittymistä. Johtopäätöksenä todettiin, että työn tehokkuus rakentuu ennen kaikkea johtamisen, työn rakenteiden ja työyhteisön toimivuuden varaan. Etä-, hybridi- ja lähityön tarkoituksenmukainen yhdistäminen edellyttää tietoista johtamista, vuorovaikutusta tukevia käytäntöjä sekä työympäristöjä, jotka mahdollistavat sekä yksilöllisen työskentelyn että yhteisöllisyyden. Tulokset korostavat johtamisen keskeistä roolia työelämän muutoksessa, jossa työn tekemisen tavat ja työntekijöiden odotukset ovat jatkuvassa muutoksessa.