Ennenaikainen alku, elinikäinen side : vanhempien tukeminen keskosvauvan kotiutuessa
Hämeen-Anttila, Julia (2026)
Hämeen-Anttila, Julia
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601201565
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601201565
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia haasteita vanhemmat kohtaavat keskosvauvan kotiutumisen yhteydessä sekä millainen tuki koetaan hyödylliseksi sairaalajakson ja kotiutumisvaiheen aikana. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jonka analyysiin valikoitui kymmenen kansainvälistä tutkimusta. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Teoreettisessa osuudessa käsiteltiin keskosuutta ja sen vaikutuksia perheeseen sekä kotiutumisprosessia.
Tulosten perusteella vanhempien valmistautumista kotiutumiseen tukevat erityisesti mahdollisuus osallistua lapsen hoitoon jo sairaalassa, selkeä ja vaiheittainen ohjaus sekä potentiaalisesti myös yksilöllisesti suunnitellut kotiutusohjelmat. Hoitohenkilökunnan tuki on merkittävä tekijä vanhempien jaksamisen ja itseluottamuksen tukemisessa.
Erityisen kriittiseksi näyttäytyy kotiutumisen jälkeinen vaihe, jolloin vanhemmat kaipaavat edelleen ohjausta, tukea ja mahdollisuuden olla yhteydessä sairaalan henkilökuntaan. Epävarmuuden ja yksinäisyyden kokemukset ovat yleisiä kotiutumisen jälkeen, ja tällöin esimerkiksi tukiverkot ja seurantakäynnit voivat lievittää stressiä ja vahvistaa vanhempien itsevarmuutta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että vanhempien tukeminen keskosvauvan kotiuttamisen yhteydessä on olennainen osa perhekeskeistä hoitotyötä. Tuen tulisi olla moniulotteista, jatkuvaa ja vanhempien kokemuksia arvostavaa. Jatkotutkimusta ajatellen voisi olla mielenkiintoista selvittää esimerkiksi digitaalisen ohjauksen potentiaalia keskosvauvan kotitutumisprosessissa.
Tulosten perusteella vanhempien valmistautumista kotiutumiseen tukevat erityisesti mahdollisuus osallistua lapsen hoitoon jo sairaalassa, selkeä ja vaiheittainen ohjaus sekä potentiaalisesti myös yksilöllisesti suunnitellut kotiutusohjelmat. Hoitohenkilökunnan tuki on merkittävä tekijä vanhempien jaksamisen ja itseluottamuksen tukemisessa.
Erityisen kriittiseksi näyttäytyy kotiutumisen jälkeinen vaihe, jolloin vanhemmat kaipaavat edelleen ohjausta, tukea ja mahdollisuuden olla yhteydessä sairaalan henkilökuntaan. Epävarmuuden ja yksinäisyyden kokemukset ovat yleisiä kotiutumisen jälkeen, ja tällöin esimerkiksi tukiverkot ja seurantakäynnit voivat lievittää stressiä ja vahvistaa vanhempien itsevarmuutta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että vanhempien tukeminen keskosvauvan kotiuttamisen yhteydessä on olennainen osa perhekeskeistä hoitotyötä. Tuen tulisi olla moniulotteista, jatkuvaa ja vanhempien kokemuksia arvostavaa. Jatkotutkimusta ajatellen voisi olla mielenkiintoista selvittää esimerkiksi digitaalisen ohjauksen potentiaalia keskosvauvan kotitutumisprosessissa.
