Neuroepätyypillisen asiakkaan tunnistaminen ja ohjaus työllisyyspalveluissa: laadullinen tutkimus yli 30-vuotiaiden ADHD- ja autismikirjon asiakkaiden ohjauksesta

Abstract

Neuroepätyypillisten aikuisten asema työllisyyspalveluissa on ajankohtainen kysymys palvelujärjestelmän muutosten ja työelämän vaatimusten kiristymisen myötä. Neuroepätyypillisyys voi vaikuttaa asiakkaan työ- ja toimintakykyyn, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia asiakasohjaukselle. Tehtävänä oli tarkastella Meri-Lapin työllisyyspalveluissa työskentelevien asiantuntijoiden näkemyksiä yli 30-vuotiaiden neuroepätyypillisten asiakkaiden tunnistamisesta ja ohjauksesta sekä asiantuntijoiden kokemaa tuen tarvetta asiakastyössä. Neuroepätyypillisyys rajattiin koskemaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä sekä autismikirjoa sekä näihin oirekuviin samaistuvia asiakkaita.

Toteutustapana käytettiin laadullista tutkimusta. Aineisto kerättiin työllisyyspalveluiden asiantuntijoille suunnatulla kyselyllä, ja vastaukset analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tarkastelu kohdistui asiantuntijoiden kokemuksiin ja näkemyksiin aidossa toimintaympäristössä.

Tulosten perusteella neuroepätyypillisten asiakkaiden ohjauksen erityispiirteet tunnistettiin työllisyyspalveluissa merkityksellisiksi ja tarpeellisiksi. Samalla havaittiin, että ohjauksen käytännöt, asiantuntijoiden osaaminen sekä palveluohjauksen sisältö vaihtelivat huomattavasti. Tähän vaikuttivat asiantuntijan oma osaaminen, kokemus ja käytettävissä olevat resurssit. Asiantuntijat kokivat tarvitsevansa lisää tukea erityisesti käytännön ohjauskeinoihin, palveluohjauksen vaihtoehtoihin sekä moniammatillisen yhteistyön hyödyntämiseen.

Johtopäätöksenä todettiin, että neuroepätyypillisten, yli 30-vuotiaiden asiakkaiden ohjauksen vaikuttavuus työllisyyspalveluissa edellyttää yhtenäisempiä toimintakäytäntöjä, selkeämpiä asiakasohjauksen sisältöjä sekä asiantuntijoiden osaamisen tukemista. Tulokset korostivat palveluohjauksen tarkoituksenmukaisuuden ja moniammatillisen yhteistyön merkitystä osana vaikuttavaa ja yhdenvertaista asiakasohjausta. Jatkokehittämisen mahdollisuutena tunnistettiin asiakastyön kehittäminen siten, että neuroepätyypillisten aikuisten tarpeet huomioidaan paremmin.

The position of unemployed neurodivergent adults within employment services has become an increasingly apparent challenge due to changes in the public service system and rising demands in working life. Neurodivergence may affect an individual’s work ability and functional capacity, which places individualized demands on client guidance within employment services. The experiences of employment service officials in the Sea Lapland region regarding the identification and guidance of neurodivergent clients over the age of 30, as well as their perceived need for support in client work, were examined using qualitative research methods. The scope of neurodivergence was limited to attention-deficit/hyperactivity disorder and autism spectrum disorder, including clients presenting with similar symptom profiles.

Data were collected through a survey targeted at employment service officials and analyzed using qualitative content analysis. The findings were derived from work conducted in an authentic operational environment.

The distinctive features of guiding neurodivergent clients were found to be meaningful and essential within employment services. Variation was observed in guidance practices, professionals’ competence, and available resources, which influenced the support provided to clients. Additional support was needed particularly in practical guidance methods, knowledge of available service options, and multiprofessional collaboration.

To ensure and enhance the effectiveness of guidance work for neurodivergent clients over the age of 30 within employment services, the development of shared operational guidelines was recommended, along with clearer structures for client guidance, and unified professional competence. Adequate service guidance and multiprofessional collaboration were highlighted as key elements of effective and equitable client support. The development of client work to better accommodate the needs of neurodivergent adults was identified as a potential area for further development.